Ajattelin nyt kirjoittaa tämän kuudennen osan teille, kun pelattua sen sain niin nopsasti (:

 

Törmästen talon uusi ulkoasu...

... ja jonkinlainen näyttö sisätiloista. Anteeksi, että tällainen kuva. ;<

Raisan ja Saulin onni suorastaan säteili. Btw, Raisan ulkoasua taas muokkailtu X)

"Eihän tää meidän onni lopu ikinä, eihän rakkaani?" Raisa kuiskasi Saulin korvaan suudelmien lomassa.
"Ei. Ei lopu. Mä lupaan." Saul kuiskasi vastauksen hymyilessään.

Ano ei tästä nuorenparin lempeilystä tiennyt mitään, vaan sensijaan nukkui omassa huoneessaan hyvinansaittua untaan.

Vielä samana iltana nämä kolme kuitenkin kokoontuivat ruokapöydän ääreen syömään Raisan valmistamia räiskäleitä.
"Kertoiko Saul jo, että valmistuimme yliopistosta huippuoppilaiden listalla?" Raisa uteli ylpeänä. Ano vain tyytyi nyökkäämään. Ei hän lapsiltaan muuta odottanut, paitsi no, Olivialta.

"Menestymisistä puhuen..." Saul aloitti.

"... Minulla olisi sinulle pieni lahja."
Raisa katsoi rasiaa hämmästyneenä.
"Voisiko se olla, voisiko...?" hänen päässään takoi.

"Voih!" hän kuiskasi avatessaan rasian. Sormushan se oli, timanttisormus vieläpä.
Ano seurasi hieman vaivaantuneena esitystä.

"Voi Saul, se on aivan ihana!"
Saul hymyili vihdoin rentoutuneesti, suostuihan Raisa sittenkin, vaikka hieman hän ehti jo epäillä.
"Onnea kihlaparille... Minä tuota... Menenkin tästä tuonne olohuoneen puolelle..." Ano mutisi edelleen vaivautuneena. Saul olisi hänestä voinut tehdä tuon heidän ollessa kahdenkesken.

Pelailemaanhan Ano sitten päätyi. Olihan hänellä äsköisestä aikalailla mietittävää.

Saulilla ja Raisalla oli parempaakin tekemistä, kuin miettiä asioita ja niiden seuraamuksia ja vaatimuksia ;)

Katariinakin saapui käymään uudessa talossa.

Raisan nautiskellessa vaahtokylvyn lämmöstä hänellä oli vihdoin aikaa miettiä asioiden kulkua. Hänen mielestään Saulin ja hänen suhde oli todella vakaa ja luotettava, olihan se saanut alkunsa jo teini -ikäisien nuorten elämässä.

Pihalla oli nykyään mahdollisuus parempaan puutarhaan, joten Raisa hankki sinne omenapuun ja päätti myös istuttaa tomaatteja.

Hiljaisuus puutarhassa oli Raisan mieleen: omaa rauhaa ja omia ajatuksia.

Saulin oma rauha tapahtui tietokoneen ääressä, nimittäin töitä etsiskellessä.

Eräänä aamuna Raisa tunsi epämielyttävää tunnetta alavatsassaan, ja vessaanhan sitten piti päästä. Aamupahoinvointia oli jatkunut jo jonkun aikaa, ja Raisalla alkoi olla ja hyvä käsitys, mitä siitä seuraisi ja mistä se johtuisi.

"Ano, sinäkun olet lääkäri..."
"Niin?"
"Eikun... Mietin vain, että missävaiheessa aamupahoinvoinnista voi tai kannattaa hakeutua lääkäriin...
Ano tyytyi vain hymyilemään, mutta vastasi lopulta:
"Kuule kultaseni, eiköhän ihan pelkkä raskaustesti riitä sen sinulle kertomaan, ei sitä lääkäriin pakko ole mennä tekemään."

Saul oli täysin tietämätön Raisan pohdiskeluista ja aamupahoinvoinneista, niin myös äskeisestä keskustelusta.

Raisa ei kuitenkaan koko testiä ehtinyt ostaa tai tehdä, sillä jo seuraavana aamuna tomaattejen seurana ollessa raskaus varmistui.

"Hmm... Minkähän kumma nimeksi... Ainiin, Saulille pitäisi kertoa..." Raisa mietiskeli omenapuuta siistiessä.

Ohhoh, pihalle oli ilmestynyt taikalamppu :D Mitähän me tuollekkin keksimme... ;)

Masun mukana myös ruokahalu Raisalla kasvoi. Hän saattoi syödä jopa kerran tunnissa yhden aterian, huhhuh.

Saul oli suhtautunut Raisan raskauteen hyvillä mielin,ja opiskelikin parhaillaan lastenhoidon saloja.

Ja jälleen koitti vatsan asukin muistutuksen aika.

Raisaa alkoi huolettaa raskauskilot, ja hän yritti parhaansa mukaan juumpata TV:n äärellä niitä pois.

Ja no, tottahan se oli. Maha oli valtava.

Liikkuakkaan hän ei jaksanut, koville sen masun raahaminen nääs otti.

Sille pistettiin kuitenkin loppu, sillä Raisan synnytyksen aika oli vihdoin ja viimein koittanut:
"SAULL... TULE TÄNNE JA HETIIII....!" hän huusi minkä pystyi.

Saul ei kuitenkaan kuullut, mutta Ano sen sijaan eksyi paikalle. Hyvä ettei sydäriä sitten saanut, on siinäkin lääkäri!

Tuskat olivat kamalat...

... mutta kaikki loppuu aikanaan. Niin myös synnytys.

"Jacob... Minun Jacobini..." Raisa leperteli esikoiselleen.

 

Vauva-arki oli Raisan, Saulin ja Anon mieleen. Jacob oli yllättävän helppo lapsi, siispä hänestä olikin helppo pitää. Vaikkakin, Jacob oli kierittänyt kaikki kylläkin pikkusormensa ympärille.

Raisa ja Saul halusivat nyt Saulin synnyttyä kuitenkin avioliittoon (;

 

Yhyy, on ne aika romanttisia... :) <3

Häät olivat aikasen pienet, sillä vain Ano pääsi niitä todistamaan.

Lapset kasvavat pelottavan nopeasti, ja Jacob sai todistaa sitä meille taas...

... kasvamalla taaperoksi.

Aivan ihastuttava taapero. Aivan mahdottoman ihastuttava.

Kuten kaikkien taaperoiden, myös Jacobin oli aika oppia puhumisen salat. Ano niitä kokeneimpana henkilönä hänelle yrittikin opettaa, mutta Jacob pysyi hiljaa ja vilkuili takana olevan nukkekodin suuntaan turhautuneesti.

Aika kului, ja Raisan tomaatit kehittyivät huimaa vauhtia:
"Kohta saamme tomaattimehua...!" Raisa riemuitsi hoitaessa erästä pensaistaan.

Raisa ja Saul olivat onnensa kukkuloilla, he olivat saaneet elämältään haluamaansa.

Vai voisikohan sitä silti saada vähän enemmän...? (;

 

Jacobille riitti huomiota nyt, kun hän oli perheen ainokainen (ainakin toistaiseksi >P)

Saul tarvitsi logiikkaa töiden vuoksi, mutta itse en tuota hökötystä Anon reissun jälkeen suosi... Tälläkertaa vain toiseltapuolelta näkyikin naapuri eikä alieneita.

Ano päätti testata onneaan taikalampun suhteen...

... josta ilmestyi joku velho tms :D
"Mitäs sinulle saisi olla...?" se kysyi katsellen ympärilleen.

 

"Hmm... Pitkä elämä?" Ano kysyi varoen.
"Saamasi pitää, mutta muista: se oli ensimmäinen toive. Kolmannen jälkeen olen vapaa..."

Sinä iltana Ano kävi hyvillä mielin nukkumaan. Hänellä olisi paljon pidempi elämä tiedossa, hän ehtisi vielä nähdä Jacobin kasvavan ja kenties muitakin lapsia... (;

Saul oli alkanut tuomaan töistä mukaansa omituisia ystäviä, jotka puhuivat vain rahasta minkä ehtivät. Mitälie niilläkin on mielessä...

Kuten arvata jo saattoi, Raisa oli raskaana. Pihan pensaiden hoiti keskeytyikin, kun pienokainen ilmoitti olemassaolostaan.

Jacobin opittua puhumaan, oli kävely seuraavana vuorossa, Saulin avulla tietenkin.

Mahtaa olla mukavaa se kävely :---D

Ja luonollisesti kaikki oli välillä vähän...
... huonossa kunnossa. Raisa ja Saul yrittivät kyllä parhaansa talon kunnossapitoon, mutta Jacob ja työt veivät töitä ja resurseja ihan muualle.

Anokin yritti parhaansa mukaan auttaa talossa, Jacobia hoitamalla...

... mutta poikaapa ei pottailu kauheammin kiinostanut.

Nukkekodin äärellä sensijaan saattoi kulua pitkäänkin: siihen Jacob ei ikinä tuntunut kypsyvän. Mutta, eihän pojalla muuta leikkikaveriakaan ollut, kun sisaruksia ei ollut, ainakaan vielä...

... mutta tuloilla kylläkin.

Ja tunnetusti Raisa söikin kuin hevonen raskaana ollessaan.

Mä alan oikeesti pelätä näitä Saulin työkavereita, vauvojakin hyysäävät pitkin taloa... Ainiin, Saulhan olikin rikollisuusalalla... Selitys.

Ano teki oikean uroteon: Hankki taloon kompostin! Säästetään ainakin luontoa, ja Raisan kasvimaalle lannoitusta. Jee (:

Aika kului huimaavaa vauhtia, ja Jacobin oli aika päästä lapsien leikkeihin.

Ja näin kasvoi Jacob. Huomatkaa Ano hienosti kannustamassa taustalla

Ja tässä on sitten parempi kuva perheemme esikoisesta, Jacob Törmäsestä.
Rakastan noita kasvoja. Perijä-ainesta :--D

Jacobin kasvaessa, muös lastenhuone muutti hiukan muotoaan.

 

Tämän tyyppinen osa nyt tälläkertaa, toivottavasti tykkäsitte (:
Antakaa ihmeessä kommenttia! (;
BTW, tänne saa ilmoittaa aina, kun omaan LC:hen tulee uusia osia (;

~Sabrina

 Liian pitkä tauko tuli nyt tähän väliin, ja olen pahoillani siitä ;/ Koulut alkoivat ja kiirettä piti, mutta nyt tetin aikana olen pelaamaan ja kirjoittamaankin ehtinyt, niin tämän päätin saada aikaiseksi nyt (:

Nuoriso oli saapunut yliopistolle opiskelemaan, jonka kunniaksi Saul antoikin Raisalle tyynyllä turpaan. Olivia tyytyikin vain kyttäämään vieressä :--D

Illan alkaessa hämärtää oli Sara päättänyt testailla kokkitaitojaan, ja onnistuikin hyvin.
"Kuule Sara, miks sä et matkusta vaikka junalla jonnekin kauemas opiskelemaan? Taisiis sun papereilla pääsis vaikka minne..." Olivia kummasteli ihmeissään. Hänestä oli aivan ihmeellistä, että Sara tyytyi vain lähistöllä sijaitsevaan pieneen yliopistokampukseen.
"Mä viihdyn täällä. Miksikäs siis pois lähtemään. Kyllä mä maailmaa ehdin vielä nähdä." Sara naurahti sisarensa puheille.
Sam taas ei tyttöjen puheisiin mitään oikein osannut sanoa.

Tällä nuorellaparilla oli kaikeka muuta, kuin opiskelua mielessä. Toisensa. Saa nähdä, millaisella arvosanalla tätämenoa täältäkin päästään...

Emme tietenkään saa unohtaa Susania, perheen hiljaiseloa viettävää nuorukaista. Hänelle parasta ajanvietettä opiskelun ohella oli maalailu olohuoneen nurkkauksessa.

Raisasta paljastui todellakin leikkisän piirteitä, mikä osottautui huonoksi puoleksi siten, että talossa oli vain yksi kylppäri. Raisan leikit nääs pitivät sitä varattuna jatkuvasti, mikä ei ollut kaikkien mieleen...

Hitaasti mutta varmasti alkoi nuoriso opiskeluunkin kiinittää huomiota, Sara ensiksi tietysti.
"Hmm... onkohan tämä nyt varmasti oikein, olen ihan varma, että tämä ei mene näin..."

Oliviaa ei opiskelu kiinostanut pätkääkään, ja välillä hän onnistui jopa huijaamaan Sarankin ulos kanssaan puuhastelemaan.
"Ei, ei noin. Ootko sä koskaan ennen leikkinyt taputusleikkiä?" Olivia puuskahti turhautuneena.
"En, ei siitä opi uusia taitoja?"  järkyttynyt Sara katsoi nuorinta siskoaan kuin hullua.
Siinä olikin Olivialla pähkinä puravaksi, saada Saraan muutakin eloa kuin kirjat.

Herkut alkoivat maittamaan opiskelun ohella turhankin hyvin, joten kuntopyörä tulisi olemaan ajanmittaan pakollinen ostos.

Myös lehmiä alkoi talossa juoksenella :---D Tämä Kati -niminen tapaus osasi todellakin ärsyttää ihmisiä... -.-

"Kati hei, katsoitko eilen sen tietodokumentin avaruudesta? Se oli aivan mahtava, varsinkin kaikki ne..."
Kati tyytyi vain kuuntelemaan täysin lamaantuneena Saran vuodatusta avaruuden planeetoista ja sun muista.

Kuten sanottu, Oliviaa ei opiskelut kiinostanut sen enempää kuin lamppu katossa. Sen sijaan peilin edessä hän saattoi viettää tuntejakin päivässä ihailemassa itseään, laittamassa hiuksiaan ja harjoittelemaan hurmaamista.
"Ah, hei sinä ihanuus..."

Jostain todella mystisestä syystä Kati eksyi samaan aikaan kylpyhuoneeseen, ja meni kylpyyn ;o Yllättävän hyvät kasvonpiirteet, odotin jotain kamalampaa...

 

Saulia ja Raisaa ei opiskelu paljoa kiinostanut, vaan aivan toisenlaiset asiat...

"Hmm... Ei taas aikoihin ole ollut kunnon ruokaa..." Raisa pohti juodessaan maitoa suoraan purkista.
"Minäpä laitan!" hän tuumaili.

Raisan purilaiset saivatkin kovasti nälkäisiä ruokailijoita paikalle, ja onnistuivathan ne.
 "Juku Sara, mä näin tänään pihalla pesukarhun!! Se lens taivalla, aika mahtavaa eks jee?" Raisa selitti aivan innoissaan.
"Lentäviä pesukarhuja...? Ettei vain olisi ollut lintu?" Sara kummasteli ihmeissään. Moisesta hän ei ennen ollut kuullutkaan.
"Noh, nyt kun tarkemmin mietin, niin taisi se lintu kyllä olla..." Raisa mutisi nolona. Sam tyytyi vain jlleen kuuntelemaan, miten omituisia juttuja Raisa taas selitti. Ettei vain olisi viettänyt liikaa aikaa Saulin kanssa, ihan hänen tapaisia juttuja.

 

Ja näin saatiin ensimäinen vuosi loppuun :--)

"Musta opiskelijoiden rahoitus saisi olla parempaa, tästä talosta voisi väsätä vaikka kuinka hienon!" Raisa unelmoi.
"Njaa... Tai voisi hankkia taloon läppärin." Sam mutisi omituisille sisustusideoille.

Tunnetusti tällä porukalla ei mikään pysynyt pitkään toiminnassa, joten roskiskin sai kokea hajoamisen riemua. Olivia päätyi sitä sitten aikansa kuluksi korjaamaan...

... joka sai kovin ikävänpuoleisen lopetuksen.

"OLIVIA, OOKS SÄ OKEI?!?" Raisa huusi minkä pystyi, kun Olivian vaatteet käristyivät ja polttivat hänen ihoaan.
"Jooh... Kyl tää tästä...!!" Olivia huusi kurkku suorana.
Saul ja Sara seurasivat vain kauhuissaan sisarensa sähköisen olemuksen syntymistä.

Olivian saatua uudet vaatteet ja itsensä kuntoon, hän päätti mennä selostamaan muille kamalaa kokemustaan:
"Tuntu kuin joku murhaaja ois karannu vankilasta, ja yrittäis tulla tappamaan ja kiduttamaan mua...!" hän selitti teennäisen kauhuissaan.
Vieressä istunut tyttö ei osannut kuin aukoa suutaan ja töllöttää kirjaa :--D

"Antakaa ruokaa..." Susan ulisi kuin jääkaappi ammotti tyhjyyttään.

Aikansa ulistuaan Susan päätti tilata lähetin tuomaan ruokaa, ja sai kuin saikin hampurilaisia itselleen aikaiseksi.

Kuten aikaisemmin lupailin, taloon tulee kuntöpyörä. Ja tässä se nyt on! Samin kovassa käytössä nääs :---D
"Voi vitsi, tunnen miten mun reisilihakset vaan kasvaa!!"

Oliviaa ei kuntoilu olisi yhtään vähemmän kiinostaa, seurasta alkoi hänellä olla nääs huolta. Romantiikkatavoite vaati verojaan nähtävästi.

Aikansa surkeiluaan hän päätti yrittää saada puhelimitse seuraa itselleen...

... ilman sen suurempia onnistumisia:
"Oikeesti, tuu tänne! Oon ihan sairaan hauska ja osaan laittaa ruokaa...!" hän yritti epätoivoisesti Samin tyrskiessä Olivian epätoivoisuudelle taustalla.

Samin toive uudesta läppäristä toteutui, ja luonollisesti hän pääsikin testaamaan konetta ensimmäisenä:
"Oi vitsi, tää on sairaan nopee!" hän riemuitsi koneen avautuessa.

Samana iltana Samin ollessa nukkumassa, tuli tämä omituinen laama hyppimään hänen sänkynsä reunalle. Sam näkee muuten itestään unta, outoa ;o

Onneksi laama kuitenkin päätti jättää Samin rauhaan, ja siirtyä Raisan kanssa pänttäämään sohvalle ja puhumaan taiteesta:
"Uudet siveltimet ja värit ois kyl jees saada joskus ostettua..." hän selosti. Raisa nyökkäili ja ohjeisti oikeanlaisten värien ostamiseen.

Sam päätti piristää Oliviaa kutittamalla, ja sehän tepsi. Vaikka, ei veli rakastajia korvaisi...

Lopulta Sam sitten päätyi pihalle lumeen leikkimään, ja saikin lumiukon valmiiksi, josta tuli...

... tällainen.

Sara oli nopein ähertämään lopputyönsä, ja saikin pelailla rauhassa, tai no, ei tuon laaman takia talossa ole hetkeäkään rauhaa.

Porukkaa lappasi ovista jatkuvasti sisälle, tämäkin ukkeli tuli...

... patistelemaan liikkumaan.

Saul yritti ylläpitää talossa edes jonkinlaista kuntoa yllä, ihme ja kumma, olihan talossa sentään 4 naista. Ja siivoaminen jäi miehille.

Yöllä pihalle ilmestyi pingviini juttelemaan Samin lumiukolle. Mikälie keskustelu niilläki käynnissä :---D

Pihan toisessa laidassa oli kaksi lumiukkoa lisää, mutta toinen oli saanut kokea jonkun ohikulkijan raivon.

Kuten tuttua jo varmaan kaikille, ei tässä käsittelyssä kaikki tahdo pysyä kunnossa: Nytkin tietokone sanoi hyvät yöt ja meni nukkumaan. Sara sitä aikansa herätteli eloon, kunnes...

... se alkoi taas pelittää.

 

Oliviaa jaksoi masentaa ja itkettää se, että hänellä ei ollut seuraa. Opiskelun keskellä hän ei lähestulkoon koskaan ehtinyt ulos tai edes puhelimelle saakka.

Mitähän se Raisa nyt Samin kanssa oikein yritti ;o Ainakaan Sam ei onneksi lämmennyt ehdotuksille.

Saul oli nähnyt, mitä pihalla oli tapahtunut. Häntä huolestutti Raisan uskollisuus, mutta jättiä asian kuitenkin omaan arvoonsa, kun sai Raisan tekemiä hummereita lounaaksi.

Tappelukin päästiin yliopiston loppuvaiheilla näkemään, Kati ja joku toinen hihhuli päätyivät nyrkkiotteluun. Raisa kiljui riemuissaan kannustusta vieressä, Saulia moinen enemmän huolestutti kuin nauratti.

Ja kävihän siinä sitten niin, että Kati sai kuonoonsa. Ps huomatkaa miten siististi kirjat viety hyllyyn ;o

Sara ei ajatustakaan koko tappelulle viitsinyt luoda, vaan maalaili suositulla nurkkapaikalla jtn pellejä :---D Rahaakin tästä taulusta hän sai huimat vähän päälle 500 simoleonia.

 

Ja taas kerran oli ruoka vähissä tässä taloudessa, ja Sam aktiivisena ihmisenä tilasikin lähettipalvelusta lisää ruokaa taloon :
"Niin ja älkää unohtako hampurilaisia...!"

Ja näin se ruoka sieltä saapui, Saulin vastaanottamana.

Ja näin niihin salakerhoihin kutsuja vain tulee ja tulee.

Valmistumisen päivä oli vihdoin ja viimein koittanut, ukkosmyrskyn aiheuttama tulipalo vain hidasti moista kovasti. Sara ja Raisa juoksivat ulos  kauhistelemaan moista, mutta onneksi palo sammui sateessa niin nopeasti kuin oli alkanutkin.

Ensimäisenä valmistui Olivia, punaisella tiimalasilla tietenkin... ;/

Sitten oli Raisan vuoro (:

Ja Sara, oi että kuolaan ton ihania kasvonpiirteitä...<3

Sitten oli Samin vuoro.

Saul, komea perijämme (:

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Susan.

 

Noniin, tälläinen täyteosa tälläkertaa, sillä näiden yliopistojen kaveri en oikein ole... Mutta, seuraavassa osassa taas normaalia Törmästen arkea Raisan ja Saulin johdolla (:
Mutta, kommentoikaa ihmeessä (:

-Sabrina

 Elikkäs, sain vihdoin aikaiseksi tehdä sen perijä-äänestyksen!

Äänestys on Radolassa, joten käykääpä äänestämässä ! ;)

ÄÄNESTÄMÄÄN    !!!!!

Aikaa äänestää on PERJANTAI 10.9.2010 SAAKKA !!

-Sabrina

 Päätin sitten vihdoin päivitellä tätä taas, piti tehdä se jo aijemmin kyllä... Pieni kommenttejen määrä sai vain odottamaan, että josko joku ton osan vielä lukis ja päivitän vasta sitten -asenne. Mutta, asiassa eteenpäin, menkää lukemaan ja muistakaa kommentoida ;)

 

Ano ja Katariina jatkoivat elämäänsä aivan normaalisti, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Huoli kalvoi kuitenkin molempien mieltä.

Anon mentyä katsomaan telkkaria juoksi Susan huoneeseen hyppien ja pomppien innoissaan:
"ÄITI, ÄITI, MÄ SAIN KYMPIN!" hän huusi.
"Onneksi olkoon tyttö kulta!" Katariina huudahti ihmeissään: Susanhan oli melkein yhtä hyvä koulussa kuin Sara.

"Äiti, tänään yks tyttö koulussa sanoi, että heillä syödään munakasta ainakin kerran viikossa. Miksi meillä syödään lähes joka aamu?" Susan uteli. Katariina huokaisi katsoen Susania, ja vastasi:
"Koska se on terveellistä ja sillä jaksaa koulussa aamupäivän. Vai etkö sinä pidä munakkaasta?" Susan tyytyi irvistämään ja mutisemaan jotain, mistä Katariina ei ymmärtänyt sanaakaan.

Huhu avaruusolioiden vierailusta ei ollut yrityksestä huolimatta jäänyt vain Törmästen tietoon, sillä milloin kukakin ihminen kehotti keräämään tavarat ja lähtemään jonnekkin, missä heitä ei tunneta. Monia nääs kiinnosti Anon näkemät asiat avaruudessa, ja puhelin soi sen aiheuttamana jatkuvasti. Ano ei kuitenkaan ehtinyt kertoa, että kyllä he pärjäisivät, sillä...

...

... hän juoksi vessaan oksentamaan.

"Hmm... Nyt todistukseni oli 9½... Mitähän mä tein väärin?" Susan mietti hiljaa mielessään tullessaan koulubussista ulos.

Aika kului, ja sen myötä Anolle varmistui eräs asia: Hän oli raskaana!

Ajan kuluessa myös lapset kasvoivat, ja sen riemun kokeminen oli nyt Samilla vuorossa.

"Hmm... Mitäs minä toivoisin... AA, nyt keksin!"

Ja näin Sam sitten venähti pituuttaan.

Arki jatkui, ja Sam otti vanhimpana lapsena talossa vastuuta myös kotitöistä, kuten roskien viemisestä.

Katariinalla oli nykyään iltaisin töitä, joten lounaan valmistaminen oli siirtynyt Anon vastuulle, onneksi se ihan hyvin sujuikin.

Ja pian koitti taas se aika, kun Anon masunasukas ilmoitteli itsestään.
"Mitenhän me nyt tästä selvitään..." hän pohti hiljaa mielessään.

"Sam, kun sinä kasvoit niin oletko ajatellut meneväsi yliopistoon Saulin ja Saran kaa?" Susan kysyi hiljaa.
"Olen, kyllä minä aijon yliopistoon mennä. Kuinkas niin?" Sam kummasteli.
"Nokun jos sä meet nii sit mä oon täällä ihan yksin..." Susan mutisi katsoen varpaitaan. Sam naurahti ja sanoi:
"En minä mene vielä, ja kohta sinusta tulee isosisko, et sinä yksin ole."

Katariina oli täysin tiedoton Samin tulevaisuudensuunitelmista, sillä hän oli ulkona hakemassa postia kun keskustelu tapahtui:
"Hmm... Lasku... 468 SIMOLEONIA... voi hyvä jumala..." hän mumisi. Näköjään hänestä oli tulossa pihi, vaikka rahaa riitti niin paljon, että tulevaisuus tälle suvulle oli turvattu.

Eräänä kauniina aamuna kun lapset olivat koulussa ja Katariina poikkeuksella aamuvuorossa, Ano päätti tehdä itselleen aamupalaa, kunnes...

... Anon synnytys käynnistyi.

"AUU... MITEN TÄÄ VOI SATTUA NÄIN PALJON!?!"

Mutta ei se tuska kauaa kestänyt, sillä pian Anon käsivarsilla oli pieni tyttö!

"Olivia..." hän kuiskasi hiljaa hymyillen.

Ja taas perheessä alkoi jo turhankin arkinen vauvanhoito, joten Olivia -parka ei saanut 15 minuttia pidempääa aikaa olla rauhassa, kun kokoajan joku oli ripottamassa häntä johonkin suuntaan.

"Ei, en vastaa mihinkään haastatteluun... Uskokaahan jo!" Ano huusi puhelimeen. Olivian syntymä ei myöskään ollut jäänyt keltään kuulematta naapurustossa.

Samilla oli aikasen tylsää lastenhoitajana ja koulupoikana, joten hän allentui näinkin alas: Pyysi äitinsä työkaveria jokupäivä jäätelölle. Ja se retale vielä suostui...

Katariina ja Ano olivat kuitenkin jo aikasen vanhoja ja väsyneitä, joten Samin oli vain tyydyttävä pikkusiskosta huolehtimiseen.

Aika senkuin kului, ja Susaninkin oli aika kasvaa:

"Jee, onnistui!" hän riemuitsi, kun sai kaikki kynttilät puhalettua.

Ja sitten Susan heitti hyvästit lapsuudelleen, ja kasvoi...

... teiniksi :)

Sievähän Susanista sitten tuli. :)

Katariinaa huoletti Olivian tulevaisuus, he olivat jo Anon kanssa vanhoja ihmisiä, ja jos lapset menisivät yliopistoon enne Oliviaa, niin...

Susan hurahti jälleen maalaamiseen, jota hän todellakin rakasti.

Isosiskon rooli oli Susanista myös ihana, sillä sitä hän ei ollut muiden sisarusten tavoin päässyt aiemmin kokemaan.

Tässä perheessä riitti itkua ja naurua, mutta Katariina oli kova ihminen itkemään, syynä oli tälläkertaa...

... Anon synttärit.

"Hmm... Mitäs mä toivoisin..." hän pohti hiljaa mielessään, kunnes keksi.

Ja niin Ano...

... vanheni. Ulkonäkö pääsee kyllä nyt muodonmuutoksen uhriksi.

Ja tässä on siis hurmaavan Anon hurmaava uusi tyyli.

Samista alkoi tuntua, kuin hän kantaisi vastuuta koko perheestä, mikä sai hänet päivä päivältä masentuneemmaksi:
"Susan, sä tiiät et mä haluun yliopistoon, ja tätärataa mä en sinne pääse...!"
"Älä oo huolissas. Enään hetki, niin voit varmasti mennä. Kyllä me iskän ja äitin kaa Oliviasta huolehditaan." Sam tyytyi vain nyökkäämään, kun ei uskoisi sanaakaan.

Susan olikin kovin huolissaan veljestään, hän ei ollut enään oma iloinen itsensä. Liika vastuu oli alkamassa ajaa hänet nurkkaan.
"Hmm... Kohta on talvi. Sam voi kyllä oikeasti mennä. Olivia on kuitenkin kohta jo niin iso, ettei häntä tarvitse kokoajan paapoa."

Katariinan pahin surukausi oli ohi, sillä hän luotti Samin huolehtivan Olivian elämästä, mikä oli kyllä aika väärin oletettu...

Ja taas kerran Törmäsillä koittivat syntymäpäivät, ja olikin Olivian vuoro kasvaa.

"Nyt puhalletaan, Olivia!" *puhaltaa*

Ja niin Oliviasta tuli suloinen taapero. Aika vastakohtaisia kasvonpiirteitä, kun esim Samilla ja Susanilla :D

Vitsi mä rakastan simejen ihania pöytätapoja -.-

Ja näin tässäperheessä käynistyi taas taaperoiden arki, rankkaahan se oli.

Myös Susan oli kiinostunut yliopistoon menemisestä joskus myöhemmin, joten hän päätti soittaa yliopistolle ja kysellä stipendejä, hyvähän siitä tuli, kolme stipendiä hän itselleen ansaitsi.

Ano oli päättänyt viettää vapaa-iltansa telkkaria katsellessa, vaikkakin voisi yhtähyvin olla Olivian kanssa...

... mutta Olivia osasi kääntää asiat omaksi edukseen, ja pian Ano jo paapoikin Oliviaa taas 10-0.

Pitkän ja tuskallisen opettelun jälkeen Olivia oppi potalle. Fiksu tyttö hän oli, mutta laiska ja haluton opettelemaan.

 

On se vaikeaa maksaa niitä laskuja nähtävästi, kun ulosottomieskin joutuu tulla vierailemaan...

"Voi ei! Miksi en voinut maksaa laskuja ajoissa voi miksi miksi miksi..." Katariina ulisi kun näki Olivian kellopeli -soittimen lähtevän ulosottomiehen matkaan. Olivia sai kuitenkin palikoita, jottei hän tästä joutuisi kärsiä.

Oliviaa ei kuitenkaan palikat kiinnostaneet, vaan nukkekoti. Aikamoista draamaa hänen leikkinsä sisälsivätkin, ainakin tuon ukkelin kohtelusta päätellen... :D

Sam oli päättänyt alkaa irtautua lastenhoidosta, ja etsiä sen sijaan itselleen vaikkapa tyttöystävää. Sanna -nimisen tytön kanssa juttu ainakin luisti kun mikä :D

Oiii, mikä nättimys Sanna onkaan... :3 <3

"Maitoa." Olivia pyysi kun näki Sannan tulevan luokseen.
"Maitoa?" hän kysyi hämmästyneenä.
"MAITOA!" tyttö kiljui kuin viimeistä päivää.

Seurauksena Sanna lähti keittiöön etsimään tuttipulloa, mutta törmäsikin Susaniin:
"Mitä ihmeen peliä tää on, et pienelle lapselle ei anneta ruokaa, vaan niiden annetaan itkeä sitä ties kuinka pitkään ennenkuin kukaan vaivautuu?!" hän huusi ja tönäisi Susania. Susan katsoi Sannaa ihmeissään, mitä tuo hänelle tuli kiukuttelemaan? Ei se hänen asiansa ollut...
"Anteeks vaan, mut Samille sun toi pitas sanoa: Se on se, joka huolehtii Olivian iltapalasta! Ja tietääkseni sä oot roikkunu Samissa niin tiukasti koko päivän, että en ihmettele Olivian nälkää..." hän tiuskaisi Sannalle. Siitäkös Samin kaunis ystävä otti nokkiinsa, ja lähti painelemaan kotiinsa.

"Hohhoijaa, se siitä sitten... Piti Susanin mennä hänelle raivoamaan ihan turhasta, olisi ollut vain hiljaa..." Sam mutisi vieden Olivialle sen kauan halutun tuttipullon.

Katariinankin elämä oli alkanut mennä kovaa alamäkeä kohti, sillä hän ei jaksanut enään keskittyä töihinsä. Moisesta pomo ei innostunut, joten hänelle annettiin kenkää, harmi nyt Katariina ei saa elämäntavoitettaan toteutettua...

Onneksi hänellä oli nyt sentään aikaa muuhun kuin töihin, joten aikansa kuluksi hän päätti antaa Susanille neuvoja maalaamisen suhteen.
"Ei... Hän pitää sivellintä ihan väärin..." hän mietti hiljaa itsekseen samalla.

Olivia oli kyllä hurmaava lapsi, ja aww miten suloinen se on toi palikka suussa... :D<3

Anon aika kului (toisin kuin Katariinan) töiden parissa, joten taitopisteitä hän keräili minkä ehti, mutta...

... Olivialle riitti huomiota hänenkin osaltaan.

Karu totuus oli kuitenkin taas kohdattava: lapset kasvavat nopeasti.

Ja näin kasvoi Olivia Törmänen.

Ja siinä vielä parempi kuva muodonmuutoksen jälkeen. Suloinen kun mikä.

Aamupalalla Sam otti vasta puheeksi Susanin kanssa hänen ja Sannan yhteenoton:
"Kuule Susan, mä en luota mihinkään ennustajiin, joten kun mä löydän tytön, josta pidän niin aijon kanssa pitää siitä kiinni."
Susan ei kuitenkaan näyttänyt tajuavan mitään, kai hän ei sitten ollut huomannut Samin ja Sannan ystävyyttä sen paremmin kun muutkaan.

Oli kuitenkin lauantai, ja Susan käytti päivän paremmin kun miettien veljensä tyttöpuheita, maalaten näes äitinsä muotokuvaa.

Oliviaa taas kiinnosti ruoanlaiton salat - tai sitten muffinssien.

Kaikesta huolimatta Susan ja Sam olivat kuitenkin läheisiä, veli ja sisko :D

Niin tuli taas arki ja koulu: "Seiska... Hmm..." Olivia mutisi ja juoksi...

... halaamaan isäänsä.
"Hei isi, mä sain seiskan."
"Okei. Kyllä se siitä."
"Emmätiiä, seiska on ihan hyvä. Mä meen leikkimään."
"Odtahan nuorineitiseni..."

...

"Ensin työt, sitten huvit." Ano sainoi tiukasti vahtien, että Olivia teki läksyt kunnolla. Olivia tyytyi olemaan hiljaa ja suttamaan läksyihinsä vastaukset.

Onneksi Olivia pääsi kuitenkin huomaamaan, että kyllä hiiden huvejenkin vuoro oli sitten.

Susanin huvit olivat vähän laihempia: Pönttö oli TAAS tukossa!

Kuteinkin sen auki saatuaan hän pääsi takaisin maalaamaan. Sam sen sijaan soitteli kovasti Sannalle, joka ei kuitenkaan kylään edellisen jälkeen ollut suostunut tulemaan, poikkeusta ei tapahtunut sitten nytkään.

Katariinaa alkoi tylsistyttää, joten hän etsiskeli netistä kovasti uusia harrastuksia:
"Hmm... Neulonta voisi olla ihan kivaa..." hän ajatteli.

Koitti kuitenkin Samin aika siirtyä kampukselle, vieläpä yövaatteet päällä! Mikä noita oikein riivaa...

"Äiti ja isi ovat jo vanhoja... Ja Sam yliopistolla... Susanko minusta huolehtii, jos äitille tai isille käy jotain... Vai joudunkohan minä huostaan..." Olivia mietti, mutta olisi ehkä ollut parempi olla miettimättä, sillä...

... olohuoneesta kuului Katariinan huuto: "EI."

Olivia hyppäsi äkkiä ylös ja juoksi olkkariin, mutta katui sitä äkkiä: Viikatemies oli tullut hakemaan äitiä, joka ei kylläkään halunnut vielä lähteä!
"Äiti ei! Sä et saa jättää meitää..." Olivia itki ja huusi vieressä.

Kaikesta huolimatta viikatemies lähti, ja vei Katariinan mukanaan. Hänen sijastaan paikalla oli vain uurna. Olivia nyyhkytti ja pyyhki silmiään. Hänellä ei ollut enään äitiä.

Katariinan kuoltua pihalle tehtiin pieni nurkkaus, josta tuli hautausmaa.

Koko perhe oli aivan rikki ja surun murtama.

 

Olivia pääsi nopeiten kuolemasta yli, ja jatkoi arkea niinkin kurjalla asialla, kuin läksyihin. Salaa sisimmässään hän suri ja vuoti verta Katariinan kuoleman vuoksi, mutta ei sanonut sitä ääneen, hiljaisuus oli hänestä parempi vaihtoehto.

Ja sitten koittikin taas Olivian synttärit, ensimmäiset sellaiset missä Karoliina ei ollut paikalla. "Äiti, näethän minut nyt..." hän ajatteli hiljaa mielessään.

*Puhaltaa* "Hmm, onnistuin." hän sanoi tyytyväisenä.

Ja niin Olivia kasvoi jälleen.

Ja tämmöinen suloisuus Olivia Törmänen on nykyään.

Ja heti tutustumassa uusiin poikiin ;) Ainiin, muistinkos sanoa, että hän on...

... romantiikkasimi. Sen näkee.

Sitten olikin vuorossa opiskelu, ja Susan soitti yliopistolle...

... ja lähti.

Ja saman teki Olivia.

 

Nonniin, sellainen ennäyspitkä osa, vaikka tästä piti tulla lyhyt... :o Mutta joo, antakaapas kommenttia, niin tiedän että lukeeko tätä enään kukaan :D Ja jooh, seuraavassa osassa ollaan sitten yliopistossa... ;)

Sain nyt onneksi aikaan tämänkin päivittelyn, matka kun hidasti tätä osaa huomattavasti... Tän osan pelaaminen oli yllättävän vaikeaa, sillä sattui pieni ei odotettu kömmähdys... Mutta, siitä pääsettekin lukemaan nyt, ja kertokaapa ihmeessä mielipiteenne tästä osasta ;)

 

Törmästen perheen arki oli niin normaalia, kun 4 lapsen vanhempina vain saattoi. Susan, perheen kuopus oli perheen ehdoton suosikki, jonka kimpussa häärättiin kaiken aikaa.

Katariina kuitenkin huolehti ätinä lapsistaan vastuullisesti: "Noniin Sam, aika mennä kylpyyn. Haiset ihan samalle, kun haisunäädät!" hän naureskeli pienelle pojalleen, joka ei millään tahtonut ammeeseen kylpyyn...

... joka ei hänestä ollut alkuunkaan hauskaa, ei ainakaan ilmeestä päätellen.

Saul oli päättänyt alkaa kiinnittää kouluunkin huomiota, sillä yliopistoon hän oli päättänyt mennä.

"Sano nalle."

"Nalle."

Sam oppi puhumaan, jopa helpommin kun kukaan sisaruksistaan, ja vielä ilman mahtimaitoa. En vain ymmärrä, miksi aina vessassa -.-

"Äidin ja isin oma pieni tyttö..." Katariina leperteli Susanille ottaessaan hänet syliinsä, sillä...

... koitti Susanin aika kasvaa taaperoksi!

Tällänen tapaus Susanista tuli, aika paljon samaa näköä kuin Samilla, en nyt tiedä miten siitä pitää...

Saul sai kunnian muokkailla pikkusiskonsa ulkonäköä, ja tässä on lopputulos :)

Synttärit eivät siihen kuitenkaan loppuneet, sillä Sam kasvoi vielä saman illan aikana lapseksi.

Njaa... Ihan "soma" tapaus hänestä kaiketi tuli...

Sam päätti opetella vähän ruoanlaittoa, että osaisi edes muffinsseja paistaa, Sara taas (kuten aina) vain pänttäsi milloin mitäkin mielenkiintoista.

"Noin... Hyvä! Kohta mä voitan tän... JES!" Ano viihtyi kovasti pelejen parissa, nyt kun Susankin oli jo taapero ja arki helpompaa.

Kuten muutkin sisaruksensa, Susanin oli määrä oppia puhumaan. Fiksu tyttö hänkin, oppi helpolla.

Vaikka puhetta syöttötuolista oli, tämä tyttö söi päättäväisesti maantasalla.

"Seiska..." Sam totesi ihmeissään. "Luulin että saisin ainakin kasin, oon hyvä enkussa..." hän jatkoi sitten hiljaa.

Sara sentään sai, yllätys yllätys, kympin! "Jes!" hän hihkaisi kaivaessaan todistuksen taskusta ja nähdessään arvosanansa.

Susanin ei tarvitsisi miettiä koulua vielä pitkään aikaan, sillä hän sai keskittyä vain leikkeihinsä, jotka ilkeä lastenhoitaja kuitenkin keskeytti.

Sara oli päättänyt todistaa perheelleen, että oli hänellä kavereita: Siispä hän alkoi tuomaan joskus ystäviään kotiinkin. Jutut olivat heidän välillään todella laajoja alueta, nytkin puhe oli jostain pulleasta sumopainijasta...

Tehokkaita nyo lastenhoitajat: Kiikyttavat kokoajan jääkaapilla, mutta vaippoja ei vaihdeta...

... onneksi Saul tuli kuitenkin kotiin, ja vaihtoi pikku Susanin vaipat.

Ano tuli töistä ylennys mukanaan, josta innostunut Sam juoksi halaamaan isäänsä:
"Iskä, mä sain seiskan tokariin." hän totesi sitten hiljaa. Ano kuitenkin naurahti ja sanoi:
"Se oli vasta ensimmäinen koulupäiväsi! Siitä se lähtee!"

 

Saul päätti kokeilla leipurinlahjojaan, ja alkoi paistamaan muffinseja.

Kuten jo joskus totesin, tässä talossa pöntöillä ja suihkuilla oli jonkun sortin kapina päällä. Katariina-parka joutuikin pönttöjen tukoksia ja suihkujen vuotoja aikasen usein korjailla.

"Hmm... Ihan hyvää tästä possusta tuli... Pitäisiköhän tätä joskus tarjota vaikkapa koko perheelle?" Keittiön hallitsija tuumaili syödessään lounasta aika hiljaisessa seurassa.

Susan viihtyi perheen ah niin suositun nukkekodin parissa montakin tuntia yhdessä päivässä. Soma tyttönen tuo Susan hupsusta suustaan huolimatta.

Saulia ihmetytti Saran aktiivisuus jokaiseen maailman asiaan, vaikka se olikin jo niin tuttua tässä perheessä, että kukaan muu ei siihen sen suurempaa huomiota kiinnittänyt. Sara nääs viihtyi harrastustensa ja opiskelun parissa.

Aika kului, ja pian olikin jo pikkuisen Susanin syntymäpäivän aika.

"Jee, hyvä Susan!" Sara kannusti innoissan vierellä.

Ja tässä on perheen kuopus, Susan Törmänen.

Pieni muodonmuutos oli ajallinen, ja tällainen Susanista sitten tuli.

Törmästen arki oli kuin yhtä juhlaa, sillä myös Saran oli aika kasvaa!

"Jee, hyvä Sara!" 

Nyt oli siis vanhempien vuoro kannustaa...

Tällainen nuorukainen Sarasta tuli, todella nätti ja ehdottomasti perijäainesta ^^

Sara päätti muokata ulkonäköään hieman omanlaisekseen.

Katariinaa vain hieman harmitti lastensa kasvu, kohta kaikki linnut lentäisivät pesästä.

Arki pääsi taas jatkumaan, minkä seurauksena Saul olikin äkännyt finnejä naamastaan :D

"Hitsi, pakko saada toi piiloon, ennenkuin Raisa näkee sen..."

Lasten työ on leikkiminen :) Ainakin nämä kaksi viihtyvät hyvin keskenään.

Sara päätti testata, että kuinka hyvin hänen taidoillaan saa stipendejä: Noh, montahan niitä tulikin :D

"Kuule Raisa, sä oot muuten tosi nätti, tiesitkös?" Saul hurmasi Raisan 10-0.

"Kuule Sara, ootko koskaan kokeillut puuteria tai huulipunaa? Ne on oikeesti tosi mahteja juttuja..." Raisa höpötti ja pälpätti minkä ehti, Sara taas ei ehtinyt edes kuunnella, sillä hänellä oli liian mielenkiintoinen historiankirja kesken. Saul taas näytti aika kypsyneeltä moiseen höpsötykseen, joten...

... pyysi Raisan vähän syrjemmälle, ja aloitti taas flirttailunsa. "Saul, lopeta..." Raisa kikatti kuin pikkutyttö. "No mitä se Saul nyt sitten teki?" Sara huikkasi heille ärtyneenä.

Nuoriso ei kuitenkaan kiinnittänyt Saraan mitään huomiota, vaan jatkoivat kuherteluaan...

... ensisuudelmaankin saakka ^^ <3

Pian tunnelma alkoikin olla aika katossa, nuoriso nääs päätti virallistaa tapailunsa seurusteluksi :D

Mutta aika kuitenkin kulki, ja Raisan oli aika palata kotiinsa. "Heippa kulta, nähdään huomenna." Saul kuiskasi Raisalle heti suudelman loputtua.

Kaikkien mielestä Saulin seurustelu ei kuitenkaan ollut hyvä juttu:
"Saul, ymmärräthän että olet ala-ikäinen, ja sinulla on koulut kesken ja tavoite päästä yliopistoon, joten älä ala näin aikaisin juoksennella tyttöjen perässä..."
Saul ei sanonut mitään, kuunteli vain hiljaa.

Katariinaa stressasivat kovasti työasiat, ja hänen tavallaan ne purettiin kuntoiluun.

 

Perheen arki oli kuitenkin kaikesta huolimatta kuin juhlaa muulloinkin.

Ruoanlaitto on joku tämän perheen pakkomielle... Ainakin kuudelta aamulla.

Katariinaa kiinnosti taivaiden ihmeet, joten pihalle oli hankittu teleskooppi. Hän löysikin uuden planeetan, josta sai roiman palkkion.

Pian oli Saulin aika jättää rakas perheensä kutakuinkin taakse, sillä hän ja Raisa lähtivät molemmat yliopistoon...

... ja heti perään Kampukselle suuntasi myös Sara.

Susan päätti opetella Samin tavoin laittamaan pikkunälkään muffinsseja. Keskittymistä tytöltä se ainakin vaati.

Katariina päätti synttäreitään odotellessa hieman uusia tyyliään, ja tällainen siitä tuli. Omasta mielestäni ainakin todella nätti.

Ja pihalle tehtiin myös autotalli, jonne myöskin...

... hankittiin hieno punainen auto.

Sam oli sisarustensa tavoin kiinnostunut maalaamisesta, joten luovuus oli hänelläkin suuri.

Kaiken lainen kädentyö vaati kuitenkin veronsa, joten Sam ei turhaan viivytellyt iltaisin nukkumaanmenon kanssa.

Oli Katariinan syntymäpäivät, joten Susan ryntäsi riemuissaan halaamaan äitiään:
"Hyvää synttäriä äiti!" hän huudahti.
"Voi kiitos kultani." Katariina naurahti halatessaan tyttöään tiukasti.

"Toivottavasti äidistä ei tule yhtä rumaa mummelia, kuin Rouva Kurjenkaula on..." Sam mietti itsekseen sängyllään hyppiessä.

Pian Samin mietteet nähtäisiin, sillä Katariinan oli aika vanhenea.

"Heihei kauniit kasvoni..." Katariina ajatteli hiljaa mielessään puhaltaessa kynttilöitä.

Aika nuorekas ulkonäkö, uskoisin, että se on aika taas vähän uudistaa...

Kaunis tuo Katariina kyllä edelleen on, hieman erilainen tyyli vain.

Nonniin, olisihan se pitänyt arvata, että tuo teleskooppi oli huono hankinta... Anolla nääs olisi viisi päivää vanhuuteen, joten alienlapsi ei olisi juuri nyt kovin toivottua...

"Miksihän ne avaruusoliot veivät isin?" Sam kysyi Susanilta, joka tyytyi kohauttamaan harteitaan. Hän ei tiennyt sitä yhtään veljeään paremmin.

Huoli Anosta oli koko perheen yhteinen, Katariina varsinkin otti sen todella raskaasti. Stressin purkaminen oli siis taas aiheellista.

Aamuyöstä avaruusalus kuitenkin palasi Törmästen tontille, ja...

... sieltä tulla tupsahti Ano!

Lapset olivat heti pihalla isäänsä vastassa, Susanista se vain näytti olevan naurusta päätellen aika hauskaa, mahtaako olla hienon peppuläjähdyksen seuraus, Sam taas oli kauhusta kankeana.

"Auts... Se sattui takapuoleen..." Ano vaikersi tymähdyksen kipua.

"Uskaltakaakin tulla takaisin, senkin ällöttävät limanuljaskat!" Ano huusi raivoissaan pois lentävän aluksen perään.

Anoa mititytti, että mitä Saul ja Sara tähän sanoisivat, kun kuulisivat. Ja miten hän selittäisi Katariinalle moisen kömmähdyksen seuraukset.

Samilla ja Susanilla ei ollut moisista seurauksista mitään tietoa, he olivat vain onnellisia ja helpottuneita kun isä oli taas kotona!

"On kai pakko kertoa Katariinalle..." Ano stressasi itsekseen.

Katariina kuitenkin otti asian hyvin:

"Ano, kyllä minä olen seurauksista kuullut... Ainut on, että olen jo vanha, ja sinullakin on alle viikon päästä syntymäpäivät... Joten, miten mahdamme jaksaa pienen lapsen kanssa..." hän totesi vakavana.

"Ei hätää, kyllä me yhdessä jotain keksimme. Ja onhan meillä täällä veilä Sam ja Susan." Ano lohdutti.

"Niin, mutta heilä on yliopisto..."

 

Nonniin, tällainen osa siis tälläkertaa, tuo avaruuskaappaus vähän sotki suunitelmia, joten seuraava osa saattaa sen takia olla hieman lyhyempi... Mutta joo, kertokaapa mielipiteenne, ja linkityksiä yms saa pyytää ^^