Nonniin, pitkästä aikaa päätin saada aikaiseksi jtn LC:n tapaista taas :D Elikkäs, sain uuden koneen tässä muutama päivä sitten, niin päätimpä aloittaa uuden LC: n. Sääntöjä en aivan 100% noudata, mutta esimerkiksi koodeja en käytä. Pisteitä en myöskään laske, mutta muuten tämä taitaa olla aikalailla normaali LC. Tarkoitus olisi pelata 10. sukupolveen, mutta saa nyt nähdä XD Mutta joo, tämän pikemmittä puheitta menkääs lukemaan ja kommentoimaan :) Toivottavasti tekstini ei ole tönkköä, huonoa lukea tms, ja toivottavasti kuvatekstit ei ole liian pitkiä/lyhyitä :D HUOM. Linkitän halutessa ja ladattuja saa kysyä... ~ Sabrina.

 

 

 

Katariina katseli hämillään ympärilleen. Hän on nuori, 21 vuotias neitokainen, joka oli vasta äskettäin muuttanut Vuoristolaan ja ostanut itselleen tontin. Katariinan tavoite on nautinto, eli aika villi kantaäiti saattaisi olla tiedossa :D

"Hmm, mitäs minä nyt tekisin... Rahaa ei ole paljon, ei taloa, ei töitä... On vain tämä yksinäinen tontti..." Katariina mietti pitkään, mitä tekisi seuraavaksi. Lopulta hän päätti rakennuttaa tontilleen talon...

... josta ei hääppöinen hänen varoillaan tullur. Katariina katseli sitä tyrmistyneenä, ja toivoi näkevänsä unta. "VESSA ULKONA?" hän huudahti kauhuissaan. Samoin suihku. Katariina pudisti päätään. Nyt pitäisi tehdä äkkiä tälle kaikille jotain. Töitä olisi saatava, samoin tutustuttava ihmisiin. Ehkä löytäisin jopa sen oikean, Katariina tuumi itsekseen ja hymyili.

(Sori millanen kuva tää on ;s) Ja tälle Katariinan talo näytti sisältäpäin.

"Minähän en mitään valmisruokia ala syömään, puhumattakaan että tuleva perheeni joutuisi syömään sellaista!" Katariina totesi ja otti kirjan kauniisiin käsiinsä ja alkoi tutkia sen saloja. "Ai jaa, salaattiin voi laittaa salaatinkastiketta, tuota en tiennytkään.!" Noh, hukkaan lukeminen ei siis menisi...

Vihdoin Katariinalle tuotiin päivän lehti, joten Katariina päätti mennä juttelemaan postinkantajalle. Tälläisessä eristyksessähän minusta tulee vielä mökkihöperö, hän tuumiskeli itsekseen. Postin katnaja ei ihan tajunnut kaikkia häne omituisia juttujaan, joten lähti hiihtämään pois x)

Töitä Katariinan olisi löydettävä, ja niitä hän saikin. Uralta musiikki nääs.

naapuritkin saapuivat toimottamaan Katariinan tervetulleeksi, mikä oli Katariinasta oikein ystävällistä.

Titan kansss juttu luisti vähän paremmin, joka saikin Katariinan heti paremmalle tuulelle.

Hyvästeltyään naapurit Katariina päätti ottaa mittaa ruoanlaittotaidoistaan, ja ihan hyvän leivän hän saikin aikaan. "Nyt voisin kyllä lähteä vaikkapa Stadiin tutkiskelemaan paikkoja ja tapaamaan toivonmukaan uusia ihmisiäkin."

Kuten Katariinan nautintotavoite pääsi valloilleen nuoren tytön saapuessa Stadiin, siellä riitti toimintaa! Katariina innostui kyllä eniten laulamaan karaokea, missä osoittautui yllättävän hyväksi :D

"Hei. Sä lauloit tosi hyvin." eräs nuori mies kehui Katariinaa. Katariina innostui, joku oli siis kuullut hänen lauluaan! "Kiitos." hän sanoi hymyillen. "Olen muuten Katariina" hän jatkoi. "Mä oon Ano" hän vastasi myöskin hymyillen. "En oo nähnyt sua tääl aikasemmin" hän totesi sitten. Katariina nyökkäsi ja alkoi selittämään "Joo mä muutin tänne ihan vasta äskettäin ja olen tutustumassa paikkoihin." Ano nyökkäsi, ja tarjoutui esittelemään tytölle vielä paikkoja. Katariina riemastui, ja he lähtivätkin kiertelemään Stadia.

"Kiitos ihanasta illasta, Ano. Sun kanssa on tosi mukavaa hengailla" Katariina sanoi laittaen sanoihinsa niin paljon flirttiä kuin kykeni. Se tehosi. Ano oli aivan hyytelönä Katariinan edessä, energiassa oli siis sähköä ilmassa...

Tunteet nääs heräsivät henkiin. Anon ja Katariinan välillä on siis nyt jotain ystävyyttä suurempaa ;)

Jeps, suurempaahan se :D On ne aika aww ;) (Sori toi katto ;s)

Aamulla Ano palasi Katariinan  luokse, jolle Katariina innostui heti selittämään jtn vankilasta karkaamis neuvoja o.o Mistälie sellaisia saanut päähänsä XD

Tälläiseltä Ano näyttää, mielestäni ihan hyvän näköinen :) Persoonallinen.

Parhaita kavereita :-) Anon ja Katariina muuten muuttivat yhteen, ja Ano toi perheen varoihin 19 000 simoleonia :D

Katariinan lähtiessä töihin Anon muokkasi taloa, josta tuli...

... Tämän näköinen :) Aika pieni vain tuo lasten huone, luultavasti joudun kohta muokata tätä taas... -.- (Anteeksi lastenhuone ei ole vielä sisustettu ;s)

Hihi, Anon uudisti tyylinsä :D Ihan komeahan tuo mies on ;)

Nuoren parin lempi oikein kukoisti. "Ano, mä rakastan sua." "Niin minäkin sinua. Siksi haluaisinki, tai siis no... Tämä saattaa tulla hieman äkkiä, mutta..."

Ah, kihlat<3

Ei muutakun perijäehdokkaita peliin :)

Kylläpä elämästä tuli yllättäen helppoa ja ihanaa, Katariina mietti. Minulla on nyt työ, kunnollinen koti jota voin nyt hienosäätää, mies ja toivottavasti kohta perhe. Elämästäni ei siis puutu mitään. Aika jännää...

"Onkohan tämä sitä mitä luulen?" Katariina voivotteli ääneen.

"Mitä nyt kulta?" Ano huikkasi maalaustelineen luota. "Eikun luulen että olemme kohta perhe..." Katariina vastasi hiljaa. Ano hymyili itsekseen, ajatus oli hänestä ihana, vaikka hän ei ollutkaan perhesim vaan tietotavoitteinen.

"Ano, en halua että lapsi syntyy aviottomaan perheeseen. Siispä, tuletko miehekseni?" "Tulen tietenkin Katariina, minä rakastan sinua!" "Voi Ano, niin minäkin sinua."

:) Nonniin, tervetuloa sukuun Ano Törmänen :D

Eipä aikaakaan kun Katariinan epäilyt kävivät toteen, pieniin päin hän todella oli :) En malta oottaa et nään sen muksun :--D

"Onpa poika jo iso." Ano leperteli silitellesään Katariinan kauniisti pyöristynyttä massua. "Poika?" Katariina kysyi ja hymyili. "Tietenkin. Isän poika" Ano vastasi hymyillen. Katariina naurahti ja pudisti päätään. Anon sanat saivat hänet kuitenkin hymyilemään.

Törmäset on ainakin hoitaneet vuokransa kunnolla -.-

"Voi ei." Katariina kuiskasi hiljaa ja huokaisi. Sinne meni palanen ruokapöytää.Ruoka Katariinalle ainakin maistaa muksun myötä :-D

"Kyllä tämä yhteiskunta on nykyään ihan ihmeellinen, tänään kävi ulosottomies ja vei multa palan pöydästä. En voi uskoa tätä. Ihan kuin meillä olisi aikaa maksaa laskuja kun mietitään täällä lapsen syntymää jo..." Puhelimen toisesta päästä kuului erimielisyyttä ja Katariina sulki puhelimen tuhahtaen. Ei hän muiden ymmärrystä tarvinnut, halusi vain puhua asioista.

 

Katariinan masussa tuntui kuitenkin ikävälle, joten Katariina päätti syödä vielä myöhäisen iltapalan ja sitten nukkumaan.

Aamulla jo Anon lähdettyä töihin Katariinan synnytys alkoi. "AUUUUU!!" Katariina huusi tuskissaan toivoen sen loppuvan pian...

... Niinkuin se loppuikin. "Minulla on poika." Katariina kuiskasi hiljaa hämmentyneenä. Hän oli nyt äiti.

"Saul. Se on nyt nimesi." Katariina sanoi Saulille hymyillen. "Minun poikani..." hän leperteli.

Tälläinen veijari on Saul, vaikka lapsesta on vielä vaikea päätellä mitään. Isän silmät ja hiustenväri sillä taitaa kuitenkin olla, ja äidin iho :)

"Isin ihana pieni poika... Sitten kun oot vähän isompi niin mä vien sut kattoo lätkää ja pelaamaan futista ja..." Eli siis Saulilta ei ole huomio loppumassa aikoihin :D

Ano päätti hankkia vähän paremman kunnon ja muutaman kuntopisteen :)

Sitten koittikin jo Saulin ensimmäiset synttärit :) (Toi ihon väri näyttää vähän... Lagiselta?)

Aika suloinen veijari tuo Saul, voisin jo sanoa että hänessä on perijäainesta, vaikka juuri tuli taaperoksi X)

Nyt kun Saul on taapero, hänen on myös korkea aika oppia paljon uusia asioita, kuten puhumaan. Katariina näyttää kyllä aika turhautuneelta moiseen touhuun, vaikka se onkin vasta alkua :D

Myös potalle oppiminen on tärkeä taito...

...vaikkakin Saul oli paljon kiinostuneempi vessanpöntön tutkimisesta :D

Katariina ja Ano päättivät kuitenkin hankkia Saulille sisaruksia ;) (Anteeks toi timantti D8)

Arki taaperon kanssa alkoi pikkuhiljaa sujua. "Hieno poika, nyt osaat sitten juosta pallon perässä kentällä..." Ano hoki edelleen.

Ei Saulin elämä ollut kuitenkaan pelkkää asioiden opettelua, ei ollut ei. Isällä ja pojalla oli paljon yhteisiä kultaisia hetkiä, kuten tämä suloinen kurkistusleikki. Mielestäni nuo ovat aika suloisia :)

Oli lopulta kuitenkin niinkin suuren juhlan, kuin Saulin syntymäpäivien vuoro. Nyt Saul pääsisi kouluun opiskelemaan... "Sano heihei pottapuuhille, Saul" Katariina naurahti ja auttoi Saulia puhaltamaan hänen kynttilät.

Tämän näköinen on Saul, aika suloinen poika, luultavasti hänestä tulee vielä aikasen komea mies joskus ;)

Anteeks toi katto taas D8 Yritän ens kerralla olla tarkempi!

Lopulta Katariinan vatsan asukki alkoi ilmoitella itsestään, Eli Saulista tulisi isoveikka :)

Saul oli kovin taiteellinen, ja viihtyi kovasti maalaamassa.

"Äiti, tuleehan minusta oikeasti isoveli?" Saul kysyi katsoen äitiään. "Tulee sinusta kulta." Katariina vastasi ja katsoi Anoon: "Olen niin onnellinen kun saan elää sinun kanssasi ja kohta meitä on jo neljä" sitten Saulkin pääsi todistamaan vanhempiensa turhankin intiimin hetken...

Taidampa tietää mistä Saul on luovuutensa perinyt :D

Ja piakkoin vatsan asukki ilmoitteli taas itsestään. "Kauhistus, mahanihan on niin iso, että mahdun juuri ja juuri vaatteisiin enään... Toivottavasti syntyisi pian eikä kasvaisi enään yhtään..." Katariina päivitteli itsekseen Saulin opiskellessa ruoanlaittoa taustalla XD

"Äiti." Saul sanoi silitellessään äitinsä masua. "Niin kulta?" Katariina kysyi hymyillen. Saul katsoi äitinsä vihreisiin silmiin ja kuiskasi: "Minä tiedän että onko vauva tyttö vai poika" Katariina katsoi poikaansa tyynenä, ja kysyi taas: "Mistäs sinä sen tiedät?" sen kysyminen sai hänet hymyilemään. "Nokun minä näin unta, jossa enkeli ilmestyi minulle ja sanoi, että jos silitän masuasi ja vauva potkaisee, se on tyttö. Ja jos se ei potki, se on poika." Moinen sai Katariinan naurahtamaan ja hymyilemään Saulille. Sitten hän kysyi jälleen kerran: "Noh, kumpi se sitten on?" "Tyttö..." Saul sanoi ja sen läpi paistoi pettymys. Katariina silitti pojan hiuksia ja tokaisi: "Haluaisit veljen." "Niin..." Saul kuiskasi hiljaa. Katariina katsoi poikaa ja sanoi rauhoittavasti: "Se oli vain unta. Ihan yhtälailla se voi olla veli. Ja siskot on myös tosi kivoja." Saul nyökkäsi.

Aamulla lähti Saul kouluun.... Sillä aikaa...

... Katariinan synnytys alkoi.

"Tyttö! Saulin aavistus osui siis oikeaan." Katariina naurahti hymyillen katsoessaan tytärtään. Hän oli ihan isänsä näköinen.

"Katso tytärtäsi." Katariina sanoi hymyillen sädehtivästi. Ano hymyili. "Hei Sara." "Sara?" Katariina kysyi hymyillen edelleen? "Niin. Sara." "Selvä. Olet siis Sara." Katariina sanoi naurahtaen ja antoi tyttärelleen suukon otsalle.

Eipä malttaneet nämä kaksi kauaa odottaa :-D

"Äidin tyttö nukkuu nyt kiltisti eikä herätä Saulia. Hänellä on huomenna taas rankka päivä koulussa ja hän tarvitsee siis unta." Katariina jutteli Saralle laittaessa tämän iltapalan jälkeen nukkumaan.

Saulin opiskelu tuotti nähtävästi tulosta. "JES, KYMPPI!!" hän huusi innoissaan.

Saul juoksi nopeasti kotiin ja meni hyppimään vanhempiensa sängyn laidalle:
"Mää sain kympin, mää sain kympin, mää sain kympin!" "Hienoa kulta, anna meidän nyt silti nukkua." Ano mutisi voipuneesti. vastasyntyneen pienen tytön ja kouluikäisen pikkupojan vanhemmuus oli rankkaa ja vaati veronsa.

 

Ei saanut Katariina kauaa nukkua, kun vatsassa oleva uusi asukki ilmoitti olevansa olemassa.

Ja sitten koittikin jo pikkuisen Saran ensimmäinen syntymäpäivä. Jännää nähdä tuleeko hänestä suloisempi kuin veljestään, vai kuinka käy :D

Hmm, taitaa Sara olla pienen muodonmuutoksen puutteessa...

... minkä hän sai. Ihan suloinen tytöntylleröhän hänestä nähtävästi paljastui :)

"Äiti voisi tehdä tänään illalla taikamunakasta." Katariina sanoi Saulille hymyillen. Saul näytti kummastuneelle, ja...

... meni kysymään tältä tytöltä jonka nimeä en nyt muista, anteeksi, että mitä ihmettä oli takamunakas. Kyseinen tyttö ei tiennyt sen paremmin kuin Saulikaan.

Illalla taikamunakkaan jälkeen (joka ei ollut sen kummallisempaa munakasta XD) Saul istui katsoen telkkarista jotain Muumien meriseikkailua, jota hänen isänsä ja pikkusisarensa kuitenkin häiritsivät onnistuneesti kävelyharjoituksillaan telkkarin edessä.

Saul mietti itsekseen nukkekodilla leikkiessään, että miksi hänellä ei voinut olla veljeä. Hän toivoi hartaasti, että äidin uusi vauva olisi poika, hän saisi ihka oman veljen. Se olisi kuitenkin niin pieni, että ei sen kanssa voisi leikkiä vielä pitkään aikaan. Sara taas oli tyttö, yäk. Tytöissä on tyttöbakteereja, Saul ajatteli yökötellen.

"Taako Tala likkia Taulin kantta?" Sara lässytti kävellessään veljensä viereen. Saulia puistatti, mutta hän antoi siskonsa silti tulla mukaan leikkiin. Lopulta Saul joutui myöntämään, että Sara oli ihanin sisko mitä saattoi toivoa ja niin kiltti. Saul ei enään pelännyt tyttöbakteereja, ei ainakaan siskonsa :--D

Aamulla Katariinalle soitti joku ikusuus sitten Stadissa tavattu tarjoilia, joka pyyteli Katariinaa ulos. Katariina kierteli ja selitti että hänellä oli kiireitä, että ei juuri nyt ainakaan ehtisi. "Puistattava tyyppi..." Katariina ajatteli hiljaa mielessään.

Sara sai vähän mahtimaitoa, josko puhumisen salat paljastuisivat vielä vähän lässytystä paremmin :D

Siitä se lähtee! ;)

Sinertävä vauva :-D Mut on toi Sara kyl sulonen...<3

"Kukas on äidin pieni prinsessa?" Katariina kysyi kutittaen nauravaa Saraa. "Minä!" Sara sai vastatuksi naurunsa keskeltä.

Lastenhoitajat petaa nähtävästi myös vanhempien petaamattomat sängyt... :D

Ja taas oli pikkuisen varmistettava että hänetkin muistetaan ;)

"Sarasta tulee isosisko." Sara ajatteli juodessaan maitoa tuttipullosta. :D

Myös Saulia oli musitettava, joten Ano auttoi häntä läksyissä.

"Nonniin Saul, laskes seuraavaksi paljonko on 10+15..."

Anolle sopi isän rooli kuin nenä päähän :) Niin hyvä isä hän oli lapsilleen, joita olisi pian enemmän taas.

Ja taas koitti ah niin ihanan tuskainen synnytys. "ANOOOO, TULE APUUUUN...!" katariina huusi minkä pystyi.

Ano oli kuitenkin töissä, joten pikkuinen poika pääsi jälleen kerran äitinsä syleilyyn. "Sinusta tulee Sam." hän kuiskasi hymyillen nuorimman lapsensa korvaan.

(Anteeks mulla ei oo täs parempii kuvii Samista ;/) "Äidin kiltti pikkuinen syö nyt vain ja menee sitten yöpuulle..." Katariina leperteli tottuneesti pojalleen ja vei hänet sitten nukkumaan.

"Sara, sinulla on nyt pikkuveli." Katariina kertoi Saralle jota kylvetti parhaillaan. "Onko?" Sara riemastui ja hymyili niin, että hänen pienet maitohampaansa loistivat. "On. Sam nimeltään." Katariina sanoi nauraen. Voisiko hänen elämänsä ollakkaan parempaa...

 

Nonniin, sellainen ensimmäinen osa :D Musta tuntuu et tosta teksistä tuli ihmeen tönkköä, mut eiköhän se suraavassa osassa ole jo parempaa, kun pääsee taas tähän kirjottamisen makuun :D Mutta siis, kommentoikaa ihmeessä, linityksiä saa pyytää, ladattuja saa kysellä (mitä nyt noista muistan...xD) Mutta joo, kommenttia!