Nonniin, päätin päivittää tätäkin välillä :) Ja erityisesti olen tässä osassa pyrkinyt kiinnittämään huomiota, että katot sun muut eivät vilahtelisi kuvissa ja tarina ei etenisi niin nopeasti :) Toivottavasti olen onnistunut siinä, ja sen te saatte luettuanne kertoa kommenteilla ;) Siispä, lukemaan:

 

Törmästen arki oli kuin olikin kovin raskasta, joten Saul koki esikoisena olevansa velvollinen auttamaan kotitöissä aika kun koulultaan suinkin kerkesi.

Ano taas keskittyi vastuullisen isän -rooliin, eli hän yritti opettaa Saraa syömään lattian sijaan syöttötuolissa, sotkua välttääkseen.

Sara oli kuitenkin tavanomainen taapero, ja ei niin sotkusta ja tahroista hätkähtänyt. Puurokin meni käden avustuksella nassuun, mahtoi olla yöpuku aika puuroinen tämän aterian päätyttyä...

"Kuule Katariina, minusta tämä arki kolmen lapsen kanssa menee ihan hyvin, niin miten olisi vielä yksi lapsi...?" Katariina hihitti Anon ehdotukselle, ja vastasi myöntävästi...

Anoa kiinnosti maailman menot ja tapahtumat, joten hän luki oikein mielellään kaikki lehdet mitä talossa vain oli. Aikaa lukemiseen ei vain kamalasti ollut, siispä vessanpöntöllä lukeminen oli aika tuttua puuhaa jo hänellä. "Jaa, onko todella niin, että lainojen korot voivat kasvaa noinkin suuriksi... En taida ottaa lainaa enään missään vaiheessa... Täytyy vain säästää, niin saadaan joskus vähän enemmän tilaa tännekkin asustaa..."

Katariinaa ei moinen talonlaajennus kiinnostanut, äidin rooli oli hänestä paljon mukavempaa ja arkisempaa puuhaa. Sarakin rakasti äidiltään saamaa huomiota kovasti.

Ei Törmästen elämä kuitenkaan aina helppoa ollut, tavaroita hajoili ja suihkut varsinkin olivat kovia vuotamaan siinä missä pöntöt menemään tukkoon.

"Voi pentele, kukahan tämänkin vuodon taas aiheutti... Jos se on Ano, niin hän saisi oppia korjaamaan omat tuhonsa..."

Ano kun taas yritti parhaillaan keskittyä olemaan isä pojalleen, Sam nääs tarvitsi paljon huomiota.

Katariina oli muutamat viimeisimmät aamut ollut kovin huonovointinen, ja uskoi kovasti olevansa pieniin päin. Varmistusta siihen saamme kuitenkin odottaa vielä...

Väsy painoi häntä myös kovasti, joten päiväunet eivät olleet enään kovin uusi lisäys arkeen.

Saul oli kuitenkin onneksi vielä lapsi, joten hänen ei moisia harmeja tarvinnut miettiä, vaan hän katseli mielummin lastenohjelmia parhaan ystävänsä Raisa Murheen kanssa.

Nätti tyttö tuo Raisa, ihan Saulin puolisoainesta löytyy ;)

Ja taas koitti Törmäsillä lasten kasvun riemu, kun oli Saran aika jättää pottailupuuhat ja puhumaan opettelun aika, ja kasvaa lapseksi.

Koko perhe oli mukana juhlistamassa riemua, pikkuista Samia lukuun ottamatta. Myös Raisakin on näköjään paikalla.

Ja tässä on nyt teille kuva perheen tyttösestä, ihan nätti tytöntyllerö hänestä kasvoikin (saatte paremman kuvan myöhemmin, anteeksi ;s)

"Ano, voisitko hieroa niskaani vähän, se kun on aika jumissa ja kipeät..." "Tietenkin kulta." Ano naurahti ja antoi Katariinalle oivan näytteen hänen hierojanlahjoistaan.

Samana iltana hajosi kuitenkin perheen tietokone, jonka Ano joutui parhaan mekaniikan taidon omaksumana korjaamaan:
"Miten minusta tuntuu, että tässä talossa on kokoajan jotain rikki..." hän puhisi huitoessaan työkaluillaan koneen sisuksia.

Katariina oli päättänyt vaihtaa alaa, löysäilyyn, joka olikin hänen elämänhaaveensa, ja hän saikin heti ensimmäisenä työiltana ylennyksen, ja kotiin tultua häntä odotti halaavan Saran lisäksi toinenkin yllätys...

Ano oli laajentanut taloa! "Voi herranjestas se on upea, vielä kun piha saataisiin kuntoon..." Katariina ihasteli hymy huulillaan uutta kotiaan.

Ja tälläiselle näyttääpi tämä talo nykyään, ei nyt ihan kauheasti ole muuttunut...

Vihdoin koitti se päivä, kun Katariinan raskaus varmistui! Näyttää kyllä sille, että mahan kasvaessa niin äkillisesti hänen niskansa meni paikoiltaan, aijai ;/

IHanasta talosta, täydellisestä perheestä ja tulevasta pienokaisesta huolimatta vastuullinen äitihahmo oli tyytymätön elämäänsä, vaikka itse henkilökohtaisesti en usko, että tuo lamppu päässä siitä tulee yhtään nykyistä hauskempaa...

Onneksi Ano edes oli tyytyväinen nykyhetkeen, ja päättikin sen kunniaksi valmistaa perheelle illallisen, jotta Katariina saisi tehdä välillä jotain muuta kuin kotiaskareita, raskaus nääs vei hänen voimistaan suuren osan.

Tämä nainen ei kuitenkaan halunnut vain lepäillä, vaan häneen iski siivousinto raskauden myötä, jota esti vain siivooja, joka sattui juuri hänen nenän allaan tukkimaan pöntön siivotessaan sitä - seurauksena huudot.

"Pitäisi antaa tuolaiselle taidottomalle hunsvotille kenkää, mutta en minä kohta neljän lapsen äitinä kuitenkaan ehtisi kaikkia kotitöitä yksin hoitaa..."

Onneksi Saran elämä oli helppoa, hän viihtyi kovasti opiskelun ja kirjojen parissa, toisin kuin veljensä, joka vietti mielummin kaiken vapaa-ajan kaikella muulla tavalla, kuin nenä kirjassa kiinni.

Eipä ollut kukaan jaksanut kauppaan vaeltaa, joten Katariinan piti tilata ruokansa netin kautta:

"Niin, siis suuri korillinen ruokaa, kuten salaattiaineksia, hampurilaisia, mehua..."

Onneksi ruoat saapuivat pian, sillä raskaus vaatikin syömään kahden edestä. Nähtävästi Sara muuten sai kutsun Suskin salaiseen keittiöön, sillä mitäs tuo hyypiö tuolla muuten hääräisi...

"Valmistampa nyt oikein suuren lautasellisen hampurilaisia välipalaksi..." KAtariina touhusi innoissaan keittiössä...

... mutta innostus katosi nopeasti pihvien palaessa pohjaan. "Olen minä kyllä aikamoinen tonttu, perheäiti ja poltan pihvitkin pohjaan..." hän surkeili laittaessaan hampurilaiset tarjoiltavaksi.

Saulia ei kuitenkaan palaneet pihvit häirinneet, vaan siskonsa opiskeluinto... "Äiti, oletko huomannut, että Sara lukee nykyään vain kaikki päivät kirjoja?" Katariina pohti hetken, oliko pojan sanoissa perää, kunnes joutui myöntämään ne todeksi: "Olen kyllä huomannut... Eikö Saralla ole koulussa kavereita, joiden kanssa olla vapaa-ajalla, kun hän ei muuta tee kun opiskele?" "On sillä kavereita, mutta ne on kaikki tuollaisia samanlaisia nörttejä..." Saul mumisi toivoen, että äiti jättäisi kohdan samanlaisia nörttejä huomaamatta. Se onnistui, sillä Katariina vaipui pohtimaan tyttärensä ongelmaa, jos sitä siksi voisi kutsua.

 

Aika kuitenkin kului, ja pikkuisen Saminkin oli aika jättää aivan pikkulapsen elämä taakseen, ja päästä pottailun ja puhumisen opettelun pariin.

Ja tämän näköine tuli Sam Törmäsestä :)

Ja vielä samana iltana oli Saulin määrä jättää lapsuuden leikit taakse, ja matkata kohti teini-iän tuskaa...

"Mä haluan tyttöystävän!" hän toivoi hiljaa mielessään puhaltaessa kynttilöitään.

"Jes, tällä haballa sen uskoisi onnistuvan!" Saul naurahti ääneen, ja sai perheeltään kummastuneita katseita omakseen.

Ja siinä nyt vielä vähän "parempi" kuva Saulista, saatte paremman kuvan sitten myöhemmin, anteeksi ;s

"Vautsi, mulla on ihan ikioma keltainen sänky!" Sara nauroi kokeillessaan kuinka lähelle kattoa hän pääsi uuden sängyn jousien avulla, josko ne kauaa kestäisivät tuossa käytössä...

Pieten lasten nukkumaanmenoajat olivat kuitenkin joustamattomat, joten Saul tarkisti, että pikkusisko menisi myös oikeasti nukkumaan: "Kauniita unia Sara, nuku hyvin. Huomenna on taas aikaa leikkiä." Saul kuiskasi tytön korjaan, ja sai vastaukseksi unisen ynähdyksen.

"Voi sinua Sam, sinun pitäisi ihan oikeasti keskittyä paremmin siihen potalle opetteluun, kohta olet jo iso poika ja silloin ei ole enään vaippaa turvana..." Ano huokaisi voipuneesti vaihtaen pikkuisen Samin vaippaa, joka vaikuttikin kovin surulliselle ja nolostuneelle tapahtuneesta.

Isän puhe todella vaikutti, sillä siitä päivästä alkaen Sam istui kiltisti potalla aina, kun pitikin.

Luovuus nähtävästi todella kulki suvussa, sillä kirjoihin kiinnostunut Sara vietti aikaa myös taiteen parissa. Mitähän hänestä tulee isona?

Anon työkaveri oli myöskin kiinnostunut lukemisesta ja opiskelusta, joten Sara sai vihdoin puhua ihmisen kanssa, joka ymmärsi opiskelua. (En nyt muista naisen nimeä), mutta hän neuvoi Saraa menemään myöhemmin elämässään yliopistoon ja hankkia itselleen kunnion koulutuksen. Sarasta moinen kuulosti mainiolle, ja hän päätti panostaa stipendejä varten tällähetkellä todella.

Ruoanlaitto oli yksi Saran vahvuuksista myös, joten muffinsien leipominenkin sujui kuin tanssi...

... vaikkakin milloin mistäkin kerhosta hänet tultiin toivottamaan tervetulleiksi mukaan.

Saul oli päättänyt todellistaa toiveensa, ja soittelikin Raisalle aika tiuhaan tahtiin: "Joo munkin kasvu onnistui hyvin... Ai yliopistoon...? Hmm... Enköhän mä ole menossa. Luultavasti samoihin aikoihin kun Sarakin... Tule ihmeessä mukaan!" Saul on siis näköjään saamassa laajalti tyttöseuraa mukaansa yliopistoon :D

Katariinan ollessa viimeisillään, oli ruokahalukin melkoisen pohjaton. Sam näyttää oikeen anelevaa naamaa, että saisi juustoleipää ainaisen puuron sijaan, voi pientä.

Eipä ehtinyt Katariina kauaa syödä, kun hänen vatsansa alueella alkoi tuntua epämiellyttävää kipua... "Ei kai vaan..." hän voihkaisi nousten ylös.

Voi kyllä! Katariinan synnytys oli alkanut! "APUA!!" siivoja kljaisi hypäten ainakin metrin ilmaan. Tälläistä hän ei ollut joutunut näkemään koko uransa aikana.

Hän sai kuitenkin pian jatkaa töitään, sillä Katariinan sylissä oli pienen pieni kuopustyttö, Susan.

"Oletpa sinä suloinen tapaus, voi kumpa isäsi olisi täällä nyt..." hän leperteli pikkuiselleen.

"Olet sinäkin kyllä ihan isäsi näköinen, hänen silmät ja tummat hiuksetkin..." hän naurahti katsellessaan Susania päästä varpaisiin.

Jos kolmen lapsen äitinä olo oli rankkaa, se ei vetänyt alkuunkaan vertoja neljälle lapselle! Katariina olikin välillä niin voipunut, että simahti lastenhuoneen lattialle. Sam ei näytä alkuunkaan tyytyväiseltä moiseen vetoon.

Saul oli päättänyt alkaa kohentaa kuntoaan, pitihän hänellä olla kunnolla lihaksia mitä tytöt sitten saisivat ihastella...

Katariinan elämä ei ollutkaan enään alkuunsakaan helppoa, mikä teki perheen äidin lopulta hulluksi.

Pian tohtori kuitenkin saapui auttamaan häntä mielenterveyden kanssa...

... tuloksetta.

Lopulta Katariinan järki kuitenkin palasi, ja hän oli taas mallikelpoinen äiti perheelleen :D

Loppupäivän hän päättikin leikkiä Samin kanssa nukkekodilla, että pojan ei tarvitsisi kaiken aikaa vain nukkua tai opetella uusia asioita. Aika suloisia nuo ovatkin :)

Saulkin päätti ottaa vastuuta elämässään, ja auttkoikin mielellään pikkuisen Susanin hoidossa, tyttö ku olikin hurmannut kaikki ympärillään olevat ja kierittänyt pelkällä hymyllään perheensä pikkusormensa ympärille.

 

Jeps, tällainen osa tälläkertaa :D Toivottavasti osasin parantaa tätä edellisestä :) Kirjoitusvirheitä saattaa olla, joten niitä saa sanoa jos huomaa :) Mutta, kertokaapas mielipiteenne kommentein :D