Sain nyt onneksi aikaan tämänkin päivittelyn, matka kun hidasti tätä osaa huomattavasti... Tän osan pelaaminen oli yllättävän vaikeaa, sillä sattui pieni ei odotettu kömmähdys... Mutta, siitä pääsettekin lukemaan nyt, ja kertokaapa ihmeessä mielipiteenne tästä osasta ;)

 

Törmästen perheen arki oli niin normaalia, kun 4 lapsen vanhempina vain saattoi. Susan, perheen kuopus oli perheen ehdoton suosikki, jonka kimpussa häärättiin kaiken aikaa.

Katariina kuitenkin huolehti ätinä lapsistaan vastuullisesti: "Noniin Sam, aika mennä kylpyyn. Haiset ihan samalle, kun haisunäädät!" hän naureskeli pienelle pojalleen, joka ei millään tahtonut ammeeseen kylpyyn...

... joka ei hänestä ollut alkuunkaan hauskaa, ei ainakaan ilmeestä päätellen.

Saul oli päättänyt alkaa kiinnittää kouluunkin huomiota, sillä yliopistoon hän oli päättänyt mennä.

"Sano nalle."

"Nalle."

Sam oppi puhumaan, jopa helpommin kun kukaan sisaruksistaan, ja vielä ilman mahtimaitoa. En vain ymmärrä, miksi aina vessassa -.-

"Äidin ja isin oma pieni tyttö..." Katariina leperteli Susanille ottaessaan hänet syliinsä, sillä...

... koitti Susanin aika kasvaa taaperoksi!

Tällänen tapaus Susanista tuli, aika paljon samaa näköä kuin Samilla, en nyt tiedä miten siitä pitää...

Saul sai kunnian muokkailla pikkusiskonsa ulkonäköä, ja tässä on lopputulos :)

Synttärit eivät siihen kuitenkaan loppuneet, sillä Sam kasvoi vielä saman illan aikana lapseksi.

Njaa... Ihan "soma" tapaus hänestä kaiketi tuli...

Sam päätti opetella vähän ruoanlaittoa, että osaisi edes muffinsseja paistaa, Sara taas (kuten aina) vain pänttäsi milloin mitäkin mielenkiintoista.

"Noin... Hyvä! Kohta mä voitan tän... JES!" Ano viihtyi kovasti pelejen parissa, nyt kun Susankin oli jo taapero ja arki helpompaa.

Kuten muutkin sisaruksensa, Susanin oli määrä oppia puhumaan. Fiksu tyttö hänkin, oppi helpolla.

Vaikka puhetta syöttötuolista oli, tämä tyttö söi päättäväisesti maantasalla.

"Seiska..." Sam totesi ihmeissään. "Luulin että saisin ainakin kasin, oon hyvä enkussa..." hän jatkoi sitten hiljaa.

Sara sentään sai, yllätys yllätys, kympin! "Jes!" hän hihkaisi kaivaessaan todistuksen taskusta ja nähdessään arvosanansa.

Susanin ei tarvitsisi miettiä koulua vielä pitkään aikaan, sillä hän sai keskittyä vain leikkeihinsä, jotka ilkeä lastenhoitaja kuitenkin keskeytti.

Sara oli päättänyt todistaa perheelleen, että oli hänellä kavereita: Siispä hän alkoi tuomaan joskus ystäviään kotiinkin. Jutut olivat heidän välillään todella laajoja alueta, nytkin puhe oli jostain pulleasta sumopainijasta...

Tehokkaita nyo lastenhoitajat: Kiikyttavat kokoajan jääkaapilla, mutta vaippoja ei vaihdeta...

... onneksi Saul tuli kuitenkin kotiin, ja vaihtoi pikku Susanin vaipat.

Ano tuli töistä ylennys mukanaan, josta innostunut Sam juoksi halaamaan isäänsä:
"Iskä, mä sain seiskan tokariin." hän totesi sitten hiljaa. Ano kuitenkin naurahti ja sanoi:
"Se oli vasta ensimmäinen koulupäiväsi! Siitä se lähtee!"

 

Saul päätti kokeilla leipurinlahjojaan, ja alkoi paistamaan muffinseja.

Kuten jo joskus totesin, tässä talossa pöntöillä ja suihkuilla oli jonkun sortin kapina päällä. Katariina-parka joutuikin pönttöjen tukoksia ja suihkujen vuotoja aikasen usein korjailla.

"Hmm... Ihan hyvää tästä possusta tuli... Pitäisiköhän tätä joskus tarjota vaikkapa koko perheelle?" Keittiön hallitsija tuumaili syödessään lounasta aika hiljaisessa seurassa.

Susan viihtyi perheen ah niin suositun nukkekodin parissa montakin tuntia yhdessä päivässä. Soma tyttönen tuo Susan hupsusta suustaan huolimatta.

Saulia ihmetytti Saran aktiivisuus jokaiseen maailman asiaan, vaikka se olikin jo niin tuttua tässä perheessä, että kukaan muu ei siihen sen suurempaa huomiota kiinnittänyt. Sara nääs viihtyi harrastustensa ja opiskelun parissa.

Aika kului, ja pian olikin jo pikkuisen Susanin syntymäpäivän aika.

"Jee, hyvä Susan!" Sara kannusti innoissan vierellä.

Ja tässä on perheen kuopus, Susan Törmänen.

Pieni muodonmuutos oli ajallinen, ja tällainen Susanista sitten tuli.

Törmästen arki oli kuin yhtä juhlaa, sillä myös Saran oli aika kasvaa!

"Jee, hyvä Sara!" 

Nyt oli siis vanhempien vuoro kannustaa...

Tällainen nuorukainen Sarasta tuli, todella nätti ja ehdottomasti perijäainesta ^^

Sara päätti muokata ulkonäköään hieman omanlaisekseen.

Katariinaa vain hieman harmitti lastensa kasvu, kohta kaikki linnut lentäisivät pesästä.

Arki pääsi taas jatkumaan, minkä seurauksena Saul olikin äkännyt finnejä naamastaan :D

"Hitsi, pakko saada toi piiloon, ennenkuin Raisa näkee sen..."

Lasten työ on leikkiminen :) Ainakin nämä kaksi viihtyvät hyvin keskenään.

Sara päätti testata, että kuinka hyvin hänen taidoillaan saa stipendejä: Noh, montahan niitä tulikin :D

"Kuule Raisa, sä oot muuten tosi nätti, tiesitkös?" Saul hurmasi Raisan 10-0.

"Kuule Sara, ootko koskaan kokeillut puuteria tai huulipunaa? Ne on oikeesti tosi mahteja juttuja..." Raisa höpötti ja pälpätti minkä ehti, Sara taas ei ehtinyt edes kuunnella, sillä hänellä oli liian mielenkiintoinen historiankirja kesken. Saul taas näytti aika kypsyneeltä moiseen höpsötykseen, joten...

... pyysi Raisan vähän syrjemmälle, ja aloitti taas flirttailunsa. "Saul, lopeta..." Raisa kikatti kuin pikkutyttö. "No mitä se Saul nyt sitten teki?" Sara huikkasi heille ärtyneenä.

Nuoriso ei kuitenkaan kiinnittänyt Saraan mitään huomiota, vaan jatkoivat kuherteluaan...

... ensisuudelmaankin saakka ^^ <3

Pian tunnelma alkoikin olla aika katossa, nuoriso nääs päätti virallistaa tapailunsa seurusteluksi :D

Mutta aika kuitenkin kulki, ja Raisan oli aika palata kotiinsa. "Heippa kulta, nähdään huomenna." Saul kuiskasi Raisalle heti suudelman loputtua.

Kaikkien mielestä Saulin seurustelu ei kuitenkaan ollut hyvä juttu:
"Saul, ymmärräthän että olet ala-ikäinen, ja sinulla on koulut kesken ja tavoite päästä yliopistoon, joten älä ala näin aikaisin juoksennella tyttöjen perässä..."
Saul ei sanonut mitään, kuunteli vain hiljaa.

Katariinaa stressasivat kovasti työasiat, ja hänen tavallaan ne purettiin kuntoiluun.

 

Perheen arki oli kuitenkin kaikesta huolimatta kuin juhlaa muulloinkin.

Ruoanlaitto on joku tämän perheen pakkomielle... Ainakin kuudelta aamulla.

Katariinaa kiinnosti taivaiden ihmeet, joten pihalle oli hankittu teleskooppi. Hän löysikin uuden planeetan, josta sai roiman palkkion.

Pian oli Saulin aika jättää rakas perheensä kutakuinkin taakse, sillä hän ja Raisa lähtivät molemmat yliopistoon...

... ja heti perään Kampukselle suuntasi myös Sara.

Susan päätti opetella Samin tavoin laittamaan pikkunälkään muffinsseja. Keskittymistä tytöltä se ainakin vaati.

Katariina päätti synttäreitään odotellessa hieman uusia tyyliään, ja tällainen siitä tuli. Omasta mielestäni ainakin todella nätti.

Ja pihalle tehtiin myös autotalli, jonne myöskin...

... hankittiin hieno punainen auto.

Sam oli sisarustensa tavoin kiinnostunut maalaamisesta, joten luovuus oli hänelläkin suuri.

Kaiken lainen kädentyö vaati kuitenkin veronsa, joten Sam ei turhaan viivytellyt iltaisin nukkumaanmenon kanssa.

Oli Katariinan syntymäpäivät, joten Susan ryntäsi riemuissaan halaamaan äitiään:
"Hyvää synttäriä äiti!" hän huudahti.
"Voi kiitos kultani." Katariina naurahti halatessaan tyttöään tiukasti.

"Toivottavasti äidistä ei tule yhtä rumaa mummelia, kuin Rouva Kurjenkaula on..." Sam mietti itsekseen sängyllään hyppiessä.

Pian Samin mietteet nähtäisiin, sillä Katariinan oli aika vanhenea.

"Heihei kauniit kasvoni..." Katariina ajatteli hiljaa mielessään puhaltaessa kynttilöitä.

Aika nuorekas ulkonäkö, uskoisin, että se on aika taas vähän uudistaa...

Kaunis tuo Katariina kyllä edelleen on, hieman erilainen tyyli vain.

Nonniin, olisihan se pitänyt arvata, että tuo teleskooppi oli huono hankinta... Anolla nääs olisi viisi päivää vanhuuteen, joten alienlapsi ei olisi juuri nyt kovin toivottua...

"Miksihän ne avaruusoliot veivät isin?" Sam kysyi Susanilta, joka tyytyi kohauttamaan harteitaan. Hän ei tiennyt sitä yhtään veljeään paremmin.

Huoli Anosta oli koko perheen yhteinen, Katariina varsinkin otti sen todella raskaasti. Stressin purkaminen oli siis taas aiheellista.

Aamuyöstä avaruusalus kuitenkin palasi Törmästen tontille, ja...

... sieltä tulla tupsahti Ano!

Lapset olivat heti pihalla isäänsä vastassa, Susanista se vain näytti olevan naurusta päätellen aika hauskaa, mahtaako olla hienon peppuläjähdyksen seuraus, Sam taas oli kauhusta kankeana.

"Auts... Se sattui takapuoleen..." Ano vaikersi tymähdyksen kipua.

"Uskaltakaakin tulla takaisin, senkin ällöttävät limanuljaskat!" Ano huusi raivoissaan pois lentävän aluksen perään.

Anoa mititytti, että mitä Saul ja Sara tähän sanoisivat, kun kuulisivat. Ja miten hän selittäisi Katariinalle moisen kömmähdyksen seuraukset.

Samilla ja Susanilla ei ollut moisista seurauksista mitään tietoa, he olivat vain onnellisia ja helpottuneita kun isä oli taas kotona!

"On kai pakko kertoa Katariinalle..." Ano stressasi itsekseen.

Katariina kuitenkin otti asian hyvin:

"Ano, kyllä minä olen seurauksista kuullut... Ainut on, että olen jo vanha, ja sinullakin on alle viikon päästä syntymäpäivät... Joten, miten mahdamme jaksaa pienen lapsen kanssa..." hän totesi vakavana.

"Ei hätää, kyllä me yhdessä jotain keksimme. Ja onhan meillä täällä veilä Sam ja Susan." Ano lohdutti.

"Niin, mutta heilä on yliopisto..."

 

Nonniin, tällainen osa siis tälläkertaa, tuo avaruuskaappaus vähän sotki suunitelmia, joten seuraava osa saattaa sen takia olla hieman lyhyempi... Mutta joo, kertokaapa mielipiteenne, ja linkityksiä yms saa pyytää ^^