Ajattelin nyt kirjoittaa tämän kuudennen osan teille, kun pelattua sen sain niin nopsasti (:

 

Törmästen talon uusi ulkoasu...

... ja jonkinlainen näyttö sisätiloista. Anteeksi, että tällainen kuva. ;<

Raisan ja Saulin onni suorastaan säteili. Btw, Raisan ulkoasua taas muokkailtu X)

"Eihän tää meidän onni lopu ikinä, eihän rakkaani?" Raisa kuiskasi Saulin korvaan suudelmien lomassa.
"Ei. Ei lopu. Mä lupaan." Saul kuiskasi vastauksen hymyilessään.

Ano ei tästä nuorenparin lempeilystä tiennyt mitään, vaan sensijaan nukkui omassa huoneessaan hyvinansaittua untaan.

Vielä samana iltana nämä kolme kuitenkin kokoontuivat ruokapöydän ääreen syömään Raisan valmistamia räiskäleitä.
"Kertoiko Saul jo, että valmistuimme yliopistosta huippuoppilaiden listalla?" Raisa uteli ylpeänä. Ano vain tyytyi nyökkäämään. Ei hän lapsiltaan muuta odottanut, paitsi no, Olivialta.

"Menestymisistä puhuen..." Saul aloitti.

"... Minulla olisi sinulle pieni lahja."
Raisa katsoi rasiaa hämmästyneenä.
"Voisiko se olla, voisiko...?" hänen päässään takoi.

"Voih!" hän kuiskasi avatessaan rasian. Sormushan se oli, timanttisormus vieläpä.
Ano seurasi hieman vaivaantuneena esitystä.

"Voi Saul, se on aivan ihana!"
Saul hymyili vihdoin rentoutuneesti, suostuihan Raisa sittenkin, vaikka hieman hän ehti jo epäillä.
"Onnea kihlaparille... Minä tuota... Menenkin tästä tuonne olohuoneen puolelle..." Ano mutisi edelleen vaivautuneena. Saul olisi hänestä voinut tehdä tuon heidän ollessa kahdenkesken.

Pelailemaanhan Ano sitten päätyi. Olihan hänellä äsköisestä aikalailla mietittävää.

Saulilla ja Raisalla oli parempaakin tekemistä, kuin miettiä asioita ja niiden seuraamuksia ja vaatimuksia ;)

Katariinakin saapui käymään uudessa talossa.

Raisan nautiskellessa vaahtokylvyn lämmöstä hänellä oli vihdoin aikaa miettiä asioiden kulkua. Hänen mielestään Saulin ja hänen suhde oli todella vakaa ja luotettava, olihan se saanut alkunsa jo teini -ikäisien nuorten elämässä.

Pihalla oli nykyään mahdollisuus parempaan puutarhaan, joten Raisa hankki sinne omenapuun ja päätti myös istuttaa tomaatteja.

Hiljaisuus puutarhassa oli Raisan mieleen: omaa rauhaa ja omia ajatuksia.

Saulin oma rauha tapahtui tietokoneen ääressä, nimittäin töitä etsiskellessä.

Eräänä aamuna Raisa tunsi epämielyttävää tunnetta alavatsassaan, ja vessaanhan sitten piti päästä. Aamupahoinvointia oli jatkunut jo jonkun aikaa, ja Raisalla alkoi olla ja hyvä käsitys, mitä siitä seuraisi ja mistä se johtuisi.

"Ano, sinäkun olet lääkäri..."
"Niin?"
"Eikun... Mietin vain, että missävaiheessa aamupahoinvoinnista voi tai kannattaa hakeutua lääkäriin...
Ano tyytyi vain hymyilemään, mutta vastasi lopulta:
"Kuule kultaseni, eiköhän ihan pelkkä raskaustesti riitä sen sinulle kertomaan, ei sitä lääkäriin pakko ole mennä tekemään."

Saul oli täysin tietämätön Raisan pohdiskeluista ja aamupahoinvoinneista, niin myös äskeisestä keskustelusta.

Raisa ei kuitenkaan koko testiä ehtinyt ostaa tai tehdä, sillä jo seuraavana aamuna tomaattejen seurana ollessa raskaus varmistui.

"Hmm... Minkähän kumma nimeksi... Ainiin, Saulille pitäisi kertoa..." Raisa mietiskeli omenapuuta siistiessä.

Ohhoh, pihalle oli ilmestynyt taikalamppu :D Mitähän me tuollekkin keksimme... ;)

Masun mukana myös ruokahalu Raisalla kasvoi. Hän saattoi syödä jopa kerran tunnissa yhden aterian, huhhuh.

Saul oli suhtautunut Raisan raskauteen hyvillä mielin,ja opiskelikin parhaillaan lastenhoidon saloja.

Ja jälleen koitti vatsan asukin muistutuksen aika.

Raisaa alkoi huolettaa raskauskilot, ja hän yritti parhaansa mukaan juumpata TV:n äärellä niitä pois.

Ja no, tottahan se oli. Maha oli valtava.

Liikkuakkaan hän ei jaksanut, koville sen masun raahaminen nääs otti.

Sille pistettiin kuitenkin loppu, sillä Raisan synnytyksen aika oli vihdoin ja viimein koittanut:
"SAULL... TULE TÄNNE JA HETIIII....!" hän huusi minkä pystyi.

Saul ei kuitenkaan kuullut, mutta Ano sen sijaan eksyi paikalle. Hyvä ettei sydäriä sitten saanut, on siinäkin lääkäri!

Tuskat olivat kamalat...

... mutta kaikki loppuu aikanaan. Niin myös synnytys.

"Jacob... Minun Jacobini..." Raisa leperteli esikoiselleen.

 

Vauva-arki oli Raisan, Saulin ja Anon mieleen. Jacob oli yllättävän helppo lapsi, siispä hänestä olikin helppo pitää. Vaikkakin, Jacob oli kierittänyt kaikki kylläkin pikkusormensa ympärille.

Raisa ja Saul halusivat nyt Saulin synnyttyä kuitenkin avioliittoon (;

 

Yhyy, on ne aika romanttisia... :) <3

Häät olivat aikasen pienet, sillä vain Ano pääsi niitä todistamaan.

Lapset kasvavat pelottavan nopeasti, ja Jacob sai todistaa sitä meille taas...

... kasvamalla taaperoksi.

Aivan ihastuttava taapero. Aivan mahdottoman ihastuttava.

Kuten kaikkien taaperoiden, myös Jacobin oli aika oppia puhumisen salat. Ano niitä kokeneimpana henkilönä hänelle yrittikin opettaa, mutta Jacob pysyi hiljaa ja vilkuili takana olevan nukkekodin suuntaan turhautuneesti.

Aika kului, ja Raisan tomaatit kehittyivät huimaa vauhtia:
"Kohta saamme tomaattimehua...!" Raisa riemuitsi hoitaessa erästä pensaistaan.

Raisa ja Saul olivat onnensa kukkuloilla, he olivat saaneet elämältään haluamaansa.

Vai voisikohan sitä silti saada vähän enemmän...? (;

 

Jacobille riitti huomiota nyt, kun hän oli perheen ainokainen (ainakin toistaiseksi >P)

Saul tarvitsi logiikkaa töiden vuoksi, mutta itse en tuota hökötystä Anon reissun jälkeen suosi... Tälläkertaa vain toiseltapuolelta näkyikin naapuri eikä alieneita.

Ano päätti testata onneaan taikalampun suhteen...

... josta ilmestyi joku velho tms :D
"Mitäs sinulle saisi olla...?" se kysyi katsellen ympärilleen.

 

"Hmm... Pitkä elämä?" Ano kysyi varoen.
"Saamasi pitää, mutta muista: se oli ensimmäinen toive. Kolmannen jälkeen olen vapaa..."

Sinä iltana Ano kävi hyvillä mielin nukkumaan. Hänellä olisi paljon pidempi elämä tiedossa, hän ehtisi vielä nähdä Jacobin kasvavan ja kenties muitakin lapsia... (;

Saul oli alkanut tuomaan töistä mukaansa omituisia ystäviä, jotka puhuivat vain rahasta minkä ehtivät. Mitälie niilläkin on mielessä...

Kuten arvata jo saattoi, Raisa oli raskaana. Pihan pensaiden hoiti keskeytyikin, kun pienokainen ilmoitti olemassaolostaan.

Jacobin opittua puhumaan, oli kävely seuraavana vuorossa, Saulin avulla tietenkin.

Mahtaa olla mukavaa se kävely :---D

Ja luonollisesti kaikki oli välillä vähän...
... huonossa kunnossa. Raisa ja Saul yrittivät kyllä parhaansa talon kunnossapitoon, mutta Jacob ja työt veivät töitä ja resurseja ihan muualle.

Anokin yritti parhaansa mukaan auttaa talossa, Jacobia hoitamalla...

... mutta poikaapa ei pottailu kauheammin kiinostanut.

Nukkekodin äärellä sensijaan saattoi kulua pitkäänkin: siihen Jacob ei ikinä tuntunut kypsyvän. Mutta, eihän pojalla muuta leikkikaveriakaan ollut, kun sisaruksia ei ollut, ainakaan vielä...

... mutta tuloilla kylläkin.

Ja tunnetusti Raisa söikin kuin hevonen raskaana ollessaan.

Mä alan oikeesti pelätä näitä Saulin työkavereita, vauvojakin hyysäävät pitkin taloa... Ainiin, Saulhan olikin rikollisuusalalla... Selitys.

Ano teki oikean uroteon: Hankki taloon kompostin! Säästetään ainakin luontoa, ja Raisan kasvimaalle lannoitusta. Jee (:

Aika kului huimaavaa vauhtia, ja Jacobin oli aika päästä lapsien leikkeihin.

Ja näin kasvoi Jacob. Huomatkaa Ano hienosti kannustamassa taustalla

Ja tässä on sitten parempi kuva perheemme esikoisesta, Jacob Törmäsestä.
Rakastan noita kasvoja. Perijä-ainesta :--D

Jacobin kasvaessa, muös lastenhuone muutti hiukan muotoaan.

 

Tämän tyyppinen osa nyt tälläkertaa, toivottavasti tykkäsitte (:
Antakaa ihmeessä kommenttia! (;
BTW, tänne saa ilmoittaa aina, kun omaan LC:hen tulee uusia osia (;

~Sabrina